sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mies lähti Wienist mut Wien ei miehest

Tämä viikko on ollut loistava, valehtelematta paras vuoteen. Omistan paitsi rantatontin Kouvolasta(darrashopping as it should be) olen myös osakkaana osakeyhtiössä. Elämä ei ole aikoihin hymyillyt näin leveästi.




This is my finest hour.

Black shots. Ihan vitun hyvä juttu.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

RUOKABLOGI

Jee, ruokablogi on palannut.
Ihan vain siksi että vietän juuri töissä mukavaa neljän päivän aamuvuoroputkea, ja yritän tässä nyt pysyä hereillä ainakin iltaseitsemään saakka, että saisin sitten yöllä edes vähän nukuttua ja olisin pirteä ja iloinen kello varttia vaille neljä aamulla. Mikäs sen parempaa hereilläpysymispuuhaa kuin ruoanlaitto (jos nukahdan, niin kuolen kun talo palaa yms).
Aivoni ovat kuitenkin sen verran zombietilassa, että pitäydyn melko yksinkertaisissa ruokalajeissa: tällä kertaa valmistan siis sienirisottoa, hurraa! Tää o hei sit viel niinku mun oma resepti. Et tota.

1. Ihan aluksi suosittelen kauppaanmenemistä. Sieltä kannattaa ostaa ainakin risottoriisiä (juntit ja nevarit käyttävät risottoon tavallista riisiä, lol), sipulia ja herkkusieniä ja halutessaan esimerkiksi parmesanjuustoa. Lisäksi ruokaan sopivat mainiosti esimerkiksi herneet. Oletan, että joka kodista löytyy esim. öljyä paistamiseen, mustapippuria, suolaa ja kasvisliemikuutioita, mutta JOS EI LÖYDY niin osta niitäkin.

2. Levitä kaikki tavarat ympäriinsä mahdollisimman sotkuisesti. Sen jälkeen laita n. litra vettä kiehumaan ja kasvisliemikuutio (halutessasi voit korvata tämän jollain ihQlla maustesekoituksella) sekaan. Odotellessasi veden kiehumista voit pilkkoa sipulin ja herkkusienet.


3. Veden kiehuttua siirrä se johonkin astiaan pois tieltä kattilasta. Tätä ei tietty tarvitse tehdä jos omistat kaksi TOSI HYVÄÄ kattilaa. 


4. Paista pilkottuja sipuleita hetkisen aikaa, lopulta heitä sekaan myös n. 3dl risottoriisiä. Paista koko sörsseliä sen aikaa, että riisi muuttuu hiukan läpikuultavaksi.



5. Kun riisi näyttää hienolta, laske lämpötilaa reilusti (12 -> 5) ja odota hetkinen. Sitten ala annostella pieninä annoksina (1-2 dl) sitä jonnekin siirtämääsi vettä riisin + sipulin joukkoon. Anna veden imeytyä kokonaan, ennen kuin lisäät sitä. Veden imeydyttyä lisää taas pieni annos, odota, ja lisää taas, kunnes vesi loppuu. Tähän menee arviolta 30-60 min.  


 6. Kun kaikki vesi on imeytynyt riisiin, viskaa pilkotut herkkusienet sekaan.


7. Visko sekaan parmesanjuustoa niin paljon kuin haluat (itse laitoin ehkä 1 dl). Jos olet suuri juustofani, laita hitosti. Jos olet läski, voit lisätä myös esimerkiksi voita tai muuta paskaa sekaan. Jos sulla oli niitä herneitä / muita asioita jota välttämättä haluat ruokaasi laittaa, lisää ne vaikka nyt.

8. Maista koko sörsseli mustapippurilla ja suolalla.


9. Mäys.

t. et kyllä ikinä arvaa

PS. Olen pysynyt hereillä jo melkein kaksi tuntia työvuoron loppumisen jälkeen. Eihän tää oo vaikeaa.

PSS. Oli nii hyvä et oli pakko kokeilla itse ja vähä modata, eli lykkiä sinisimpukoita sekaan. Hyvää tuli!

t. se toinen tyyppi

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kesäloma ja salee ihan vitun hyvät jutut

Viimeiset kolme viikkoa olen ollut ansaitulla HL-putkella. Ensimmäinen viikko oltiin Helsingissä, toinen Madridissa ja kolmas Keski-Euroopassa. Ottaen huomioon miten paljon odotuksia, joiden täyttäminen on vaikeaa oli viikoille ladattu, lunasti loma toiveet mainiosti.

Niin paljon on ehtinyt tapahtua, ettei paristakymmenestä päivästä saa millään kattavaa pakettia. Etenkin Wienin (ja Bratislavan) tapahtumista on perin vaikea kertoa, sillä miten paljon lukijana saisit irti maneleipien ylistyksestä, kymmenen black shotin ratkaisevasta luonteesta illan kuin illan kulkuun, kermasaaren chillaxeerauksista tai kaikesta siitä väsymyksen, humalan, darran ja Gösserin sekaisesta läpästä ja päätöksistä, jotka ovat oikeastaan salee ihan vitun hyviä juttuja.

I'll give it my best shot. Eristoff Black shot.

Sunnuntai-iltana täytin kaksikymmentä(joo kiitos kiitos). Sunnuntaina myös menetin sydämeni Wienille ensi kerran. Antin rötvätessä minä ja Atte lähdimme seikkailemaan Mariagiflmistraßelle ja päädyimme ugniin ketjuravintolaan(kaikki on sunnuntaisin kiinni käytännössä koska Jeesus) syömään Cordon Bleuta ja samalla maistoin ensi kertaa Gösseriä. Tuo oluista jaloin maksoi 2,90e/50cl, mikä oli ravintolahinnaksi ihan siedettävä. Myöhempi viisaus tiesi asettaa katuhinnan johonkin 70snt:n ja euron välille. Olut oli herkullista ollakseen paikallista Koffia.

Sunnuntaina ei mitään sitten tapahtunutkaan, olimme perin ryytyneitä. Maanantaina olikin sitten se päivistä eeppisin. Joimme Gösseriä huoneessa, katsoimme Vivaa, perustimme yhtiön ja Antti kokeili pientä kikkaa Tonavaan. Konsepti "Karlsplatzilta Gösserii" sai alkunsa kun suhasimme metrolla kaupungin toiselle laidalle ostamaan kaljaa yöllä. Harhailimme pimeän Wienin kaduilla sporilla ja takseilla, raikulijengis Gösser kiers ringis. Lopulta päädyimme Tonavan rannassa sijaitsevaan Flexiin, jota Lonely Planet oli meille suositellut. Jokseenkin erilaista menoa tarjonneen clubin ja rantabaarin yhdistelmästä spottasimme lupaavat paikalliset friidut. Enter Angie, nätti ja hauska eläinlääkisopiskelija. Kaiken kaikkiaan lupaavan alun jälkeen muutaman Cuba Libren ja bissen kumottuaan Angien jutut muuttuivat tosin outoa oudommiksi ja jatkuvasti sain vannottaa etten antaisi hänen hukkua Tonavaan. Neiti oli jokseenkin hyvissä, olihan hän juttujensa perusteella vetänyt 10 tequilashottia(10x2cl) ja mitä lie pillereitä. Tiputtuaan tuolilta ja oksennettuaan pöydän viereen Angie lykättiin systereineen taksiin ja ilmeeni oli jotakuinkin  



Keräsin itseni ja lähdin toisen uuden itävaltalaistutun kanssa sisälle tanssimaan ja kiskomaan bisseä. Pilkun jälkeen kuuden kielen kielitaito osoittautui arvokkaaksi sijoitukseksi itseeni kun tutustuin joukkoon interrailaajia. Pohtiessamme missä jatkot(Antti ja Atte hoitelivat busineksia tällä välin) toimin tulkkina, olinhan ainoa joka puhui kaikkia kieliä seurueessa ja eurooppalaisten englannin osaaminen paikoitellen melko auttavaa. Enter David Davila tovereineen, Madridilainen nuori mies joka nukkui penkeillä eri kaupungeissa, joi JB-colaa ja rahoitti matkansa myymällä kokaiinia ja pilveä. Kaikin puolin siis tutustumisen arvoinen kaveri. Tunnin jauhamisen jälkeen(espanjani oli näet Madridin jäljiltä ihan mallikkaassa terässä) päätimme jatkaa taksilla pienelle klubille perseeseen(koodinimi wien 900) laulaen Feliz Cumpleañosia ja naureskellen. Tässä välissä Antti oli joininut messiin ja Atte kadonnut yöhön. You are good men and we are on our way to Goodmans'

Noin klo 6:30 paikallista aikaa saavuimme hotellille, minä ja Antti taksilla ja Atte lähes jokaisella joukkoliikennevälineellä mitä kaupungista löytyi. Olimme täsmälleen samalla minuutilla hotellin aulassa, what were the odds. Kuunnellessamme Beautiful Peoplea kännykästä naureskelimme ettei tälläisiä iltoja koe koskaan kotona.

Legendaarista iltaa seurasi legendaarinen darra. Tiistain oli heikompi ilta, joka välissä taxistat kusi silmään mutta kännikpt Hulivili johdatti kotisatamaan ja homma päättyi siihen, että taas meillä oli sekakäyttäjiä kiipeilemässä meidän kattoterassilla ja hotellin katolla. Jep. Lisäks olin pari viikkoo sit saanu päähäni Prahassa käydessäni et entisessä Tšekkosslovakiassa yhdistyvät kauniit naiset ja hyvä olut. Bratislavaan on Wienistä 60km. Jep jep.

Viimeisenä iltana heitettiin hyvästit Itävallalle Eristoff Vodkan, Aku Ankka -viskin sekä Gösserin voimin. Jotenkin päädyin vastapäisen teatterin portaille istuskelemaan ja katselemaan rottia. Ilmeisen maagisesti nousin kuolleista ja vaikken muista miten, päädyin Schwedenplatzin metroasemalle kyselemään saksaksi missä bileet. Päädyimme siis Hulivili, Polivili & Punisher dream teamil Club Passageen Ringstraßelle. Tiukan paikan tullen voit sit puhuu vaikka ranskaa. Antti ja Atte jäivät juomaan Gösseriä ja meikä sukelsi asfaltin alle kermaiselle klubille ranskalaisen polyteknikon kanssa. I think finance is sexy.

Kävellessäni eilen Aleksia tässä viiden euron toppien, lyhythihaisten kauluspaitojen ja sukkasandaalien luvatussa maassa palvelusmotivaatio kävi taas uudessa huipussa. Koska vaikka kuinka pääsisi pariksi viikoksi Suurkaupunkeihin olemaan korkeasti koulutettu pohjoisen rodun edustaja, jonka tulotaso yhdistettynä Euroopan hintatasoon on jo ihan siedettävä niin mikään ei muuta sitä, että Tänään Jäljellä 30. Ikkunat auki Eurooppaan, ei tätä kestä.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Sade

Ja kuumailmapalloilu siirrettiin huonon sään vuoksi. Just my luck! Tyypillistä.
Joka tapauksessa, virkistävän vapaapäivän ohjelma koostui koko asunnon siivoamisesta. Lattiasta kattoon! Wow. Lisäksi muuttelimme hieman järjestystä, sain vihdoin (joo, vuoden täällä asuttuani...) läntättyä Clockwork Orange -julisteeni seinään.
Parhaita uusia puolia kämpässä ovat tätä nykyä:

  • seinä, joka ei ole enää aivan tyhjä ja typerän näköinen
  • huomattavasti avaramman näköinen olohuone
  • sänky ikkunan edessä
  • yksi uusi taulu
  • äidiltäni ikilainaan saatu fatboy-säkkituoli

Nyt kelpaa sitten rötvätä.

JEE!

killinki

PS. Ville, mikset kirjoita blogiin matkoilta, tunnen oloni yxinäisexi ;_____; 

tiistai 26. heinäkuuta 2011

awesome

Torstaina minua odottaa jännä tapahtuma, nimittäin kuumailmapallolento! Sain lahjakortin kuumailmapalloon ylppärilahjaksi, ja nyt kortti tulee vihdoinkin käytetyksi.

Jee augu, mut oikeasti aika awesome.



t killinki

torstai 14. heinäkuuta 2011

Tänään

Mustassa avaruudessa...
Muotiblogi jatkuu pitkän tauon jälkeen, ja luvassa on kirjaimellisesti melko pimeää kuvamateriaalia.

Tänään inhoan:

- kiirettä
- ihmisiä jotka valtaavat bussissa kaksi paikkaa itselleen
- ikäviä ihmisiä jotka purkavat angstiaan muihin

Tänään pidän erityisesti:

- risotosta
- Fleet Foxesin uudesta levystä
- siitä tosiseikasta että 2 Ikea-kassillista vaatteita lentää kohta kirpputorille
- siitä, että lähden huomenna mökille

:)

tämän maailman asiarikkaimman postauksen kirjoitti killinki

PS. Cahors-viini on hyvää, ja puhuin aiheesta jo aiemmin päivällä muuan asiakkaan kanssa. En français.

PPS. Eikä siivoamisurakkaan mennyt kuin pari päivää:

Vaatekaappi 1

Vaatekaappi 2

Vaatekaappi 3

Turhat vaatteet jotka lähtevät hei hei hevon helvettiin.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

like a warm breeze on a summer night

Mikäs jumalauta nyt kestää, kun aika ei voi vipeltää vain sen verran nopeammin, että saisin jo tietää olenko päässyt opiskelemaan?

Joka tapauksessa, what makes me happy right now:
1) Osaan soittaa pianolla yhtä mukavaa biisiä samalla kun laulan (se piano-osuus on siis vaikea eikä pelkkiä sointuja, joten hooray my epic skills!)
2) Viihdyn työssäni toistaiseksi erittäin hyvin. Pidän asiakaspalvelutyöstä ja tuolla on muutenkin aika rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Olen myös niiiiiiiiiin onnellinen kun ei enää ikinä tarvitse mennä vanhalle työpaikalleni!
3) Päätin eilen myydä runsaasti vaatteitani esim. kirpputorilla. Pitäisi vaan joskus jaksaa hoitaa se pitkäpiimäinen lajitteluhomma... yhyy.

chillinki

PS: Edit: meneekin edelleen ihan päin helvettiä se pianonsoitto laulaessa, ja jo ehdin luulla osaavani! Ehkä pitäydyn edelleen vain siinä laulamisessa, kun ei musta oikein soittajaksi taida vaan olla.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

taputtelut

"Moi" -Jyrki Katainen

Tällä viikolla tapahtunutta: Not much, Heiskanen pääsi LUT:iin, onnea tuoreelle kauppat. yo:lle. Pelasimme Amnesiaa Maxilla(joka ei itse uskaltanut pelata) ja kauhistelimme Mikko Kalan kamaluutta. Maanantaina PP täytti 50 vuotta, mikä on vallan hurjaa.

Perjantaina en itse tehnyt mitään kummempaa mutta moni merkantilisti ym. tuttu siirtyi reserviin, hats off. Kukaan meist ei tiiä millast se oli.

Tänään vietettiin Jallun viimeistä ehtoollista Lövössä juoden Hendrickxscxssxisin giniä ja nostalgisoiden vanhoja muistoja. Hieno ilta. Yksi oli riveistä poissa, mikä aiheutti kummastusta. SKÄMMS!

Päädyimme perkeleellisen harhailun jälkeen Mattolaiturille, missä me muut joimme kommuuniskumppaa ja Jallu tyhjensi yksin pullon shampanjaa. Good for him. Haukuimme nousukkaita ja halveksuimme uutta rahaa.  Erkki hustlasi tarjoilijatarta, minä päädyin maksamaan koko seurueen laskun ja vielä lainaamaan käteisvarat pois. Katsokaa, arvon lukijat, kun niitä rahoja enää koskaan näen. Hauskaa silti oli, kävimme Vanhalla kääntymässä (heitin lipunmyyjänaista kolikoilla koska siihen oli hyvä syy) ja kumosin stoben Heinekenia ennätysaikaan. Jallu oli heittää byytat mutta painu kotio meidän muiden mennessä kasinolle. Hävisin lopulta vain muutaman euron rullassa lainatessani loput Erkille(miten vitun tyhmästi voikaan rahojaan käyttää?)

Seuraavalla viikolla chillailen lomilla Jallun soijaillessa, sitten lähden Madridiin ja Lontooseen. All is good in the World.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ajattelin, että koska kello on jo 2.26, ja raahauduin juuri ja juuri viimeisellä epäyötaksabussilla himaan, voisin tässä vielä aikani ratoksi jauhaa vähän paskaa, esim. itsestäni.
Tahtoisin kertoa esimerkiksi sen, että minulla on tapana obsessoitua sairaalloisesti erinäisiin asioihin. Jotkut näistä pakkomielteistä ovat pitkäkestoisia (esimerkiksi elokuvafaniuteni, joka alkoi kun olin 7, muistan sen elävästi), jotkut taas eivät. Suorastaan rakastun melko usein joihinkin asioihin. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi jotkut yksittäiset elokuvat, kirjat tai kappaleet - joskus jopa fiktiiviset henkilöt (heh heh, enimmäkseen ne kaikkein vinksahtaneimmat, vai mitä Holden Caulfield, Rusty-James ja yleisesti kaikki River Phoenixin esittämät hahmot?) tai oikeastaan vaikka jotkin aivan typerät asiat kuten vaikka stemmalaulu tai jodlaaminen. En tiedä onko muilla ihmisillä tapana kehitellä pakkomielteitä, joista jotkut tulevat ja menevät, jotkut pysyvät vuodesta toiseen, mutta minulla ainakin on.
Esimerkiksi kaikki jotka ovat asuneet samassa taloudessa kanssani tietävät varmasti, että kuuntelen aina välillä samaa biisiä putkeen esimerkiksi puoli vuotta (paitsi että montako vuotta sitä Queenin Innuendoa oikeastaan onkaan tullut kuunneltua...?) tai että palaan aina ja ikuisesti samojen elokuvien ja kirjojen pariin. Tiedättekö mitä juuri äsken tapahtui? Olen kehittänyt pakkomielteen erääseen ihanaan kappaleeseen, ja pyysin juuri josko heilani voisi kenties muusikkona kuunnella ja erotella ks. biisistä stemmat, jotta voisin opetella ne ulkoa ja laulaa niitä.
Tämä möystiblogin paskimmasta päästä oleva merkintä vastasi mielenkiintoiseen kysymykseen siitä, minkälainen joku ihminen on. Minä pidän joistakin asioista suhteellisen intohimoisesti ja en myöskään kyllästy ihan hirveän helposti. WAA.

killinki

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Ugn kesä

Palasin Suomeen.
Tänne takaisintuleminen oli suoraan sanottuna vähän tyhmää. En ole nähnyt ketään enkä mitään (vilaukselta Raimoa ja Ristoa tosin) ja lähdin päivän Helsingissä oltuani mökille gustailemaan.
Ranskassa oli paitsi erittäin nostalgista, myös kaikin puolin rentoa, mukavaa ja hauskaa - luin muutamia jäätävän hyviä kirjoja, juopottelin viiniä perheeni kanssa (mukaan lähti 55 litraa, hups...) ja rentouduin äärimmäisen tuskastuttavan vuoden jälkeen. Vanha kunnon Uzech les Oules ei ollut kymmenessä vuodessa muuttunut yhtikäs mihinkään, Cahorsin ja Gourdonin näin viimeksi kaksi vuotta sitten InterRaililla, mutta silti vanhoille huudeille palaaminen on aina yhtä nostalgista. Kävimme vain paikoissa joissa olimme jo käyneet 10 vuotta sitten, mutta eipä Lotin alueella nyt niin loputtomasti muuta nähtävää olekaan. Näimme esimerkiksi muutaman hämmästyttävän kauniin pikkukaupungin, kuten Rocamadourin ja Saint Cirq Lapopien, muutaman isomman kuten Toulousen ja Pariisin, Pech Merlen aidot Cro-Magnon -aikaiset luolamaalaukset, kyläjuhlat Concorésin pikkukylässä ja ison kansallisen fête de la musiquen.

Tuhlasin matkalla melkein tuhat euroa vaatteisiin ja muuhun typerään krääsään, kuten ruokaan. Havaitsin myös kotona, että 3 vaatekaappia ja vaaterekki eivät riitä. Minulla on ihan saatanasti vaatteita. Ihan oikeasti. Kenkien määrässä sentään vielä häviän vanhempieni kokoelmille, mutta vaatteiden määrässä voitan varmaan aika monet ihmiset - harmi vaan että olen itse nyt aikamoisessa pulassa. Pitäisi varmaan raahautua jonnekin rättejä myymään, mutta ongelmaksi muodostuu varmaankin epäluonnollinen kiintymykseni rumimpiinkin vaatekappaleisiin. Katsotaan nyt miten käy. Ehkä voisin ostaa vielä yhden kaapin lisää.

Joka tapauksessa minua harmittaa olla Suomessa ja tahtoisin lähteä uudestaan retkelle, joskin automatkustus saa luvan tältä erältä riittää ainakin hetkeksi. Vaikka ajoimmekin vain 56 tunnissa Tukholmasta Uzechiin ja takaisin (+ 3 yötä jotka lorvailimme yhteensä Pariisissa ja Malmössä), tuntuu silti kuin olisin istunut autossa kylliksi vaikka yhdeksi eliniäksi. Ei siinä, sama määrä matkaa tulee varmaan muutaman vuoden sisällä matkattua uudelleen, hurraa...

Huomenna menen töihin, joten saa nyt nähdä onnistuuko paluu Helsingin arkeen oikein mitenkään. Pankkitili on ainakin tyhjä.


killinki