Better things in life

Voisi luulla, että alan kyllästyä hehkutukseen. En vitussa.

Kun miettii missä olin jotakuinkin vuosi sitten ja missä nyt ollaan niin onhan tämä nyt saatana oikeutettua. Vuosi sitten olin aamukasankoltiainen uppoavassa laivassa assistentin pestissä; välillistä vastuuta muttei vapaita käsiä. Yritä siinä sitten uida.

Verrataan tähän päivään. Päivisin saan opiskella aihetta joka kiinnostaa ja jonka eteen on nähnyt vaivaa. Halutessani voin noutaa ilmaisen Financial Timesin kirjastosta joka päivä. Sähköpostiini tulvii työtarjouksia parin eri rekryfirman välittäminä. Iltaisin saa bilettää milloin missäkin seuranani isänmaan tuleva yläluokka. Toisinaan tanssitaan pöydillä lääkisläisten kanssa, toisinaan reivataan puvut päällä oikkareiden kera ja könytään kuin Draper konsanaan. (Joskus myös teekkareiden ja humanistien kanssa tulee näyttäydyttyä mutta sattuuhan kaikille erehdyksiä)

Kylterisouduissa naureskeltiin sille, kuinka allekirjoittanut on taas krapulassa ettei soutamaankaan jaksa. Miks sä aina ravaat noissa muidenkin bileissä? Ja ens kerral sanot mullekin. 

Viikolla kävin äidin luona. Äiti puheli pitkään vaarallisista houkutuksista ja potentiaalisesti huonosta seurasta. Rivien välistä selkeni lopulta: "Ethän ryhdy talousrikolliseksi vaikka tilaisuus tarjoutuisikin." Don't do drugs. Don't steal. Don't get locked up for insider trading. Niin koominen kuin tilanne olikin tunsin itseni imarrelluksi.

Ensi maanantaina haen projektipäälliköksi markkinointi- & viestintätehtäviin. Jollain se maamme suurimman johtajakoulun kokoinen lovi CV:ssä on paikattava. Wish me luck.

Nyt palkitsen itseni lasillisella negronjakkia eli Hennessyä. Lisäksi olen päättänyt tilata mittatilauspuvun. Tai kaksi. We all deserve the finer things in this life.

SEFE vittu maksaa

UUU what a night. Too much money in the bank account.

Joo. Nyt on siis ekat viikot kauppiksessa takana. Onneksi olen kylteri, muuten maksani ei päätyisi kirroosiin.

Eilen olin sitseillä, ne oli vitun hyvät bileet. Päädyin tanssimaan pöydälle rymikseen litran stobe kourassa ja lääkistyzy lanteilla. Oh yes, life is good.

Voisin yrittää kirjoittaa enemmän mutta tämäkin on pakkopullaa. Long story short - life is awesome. En oo pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen. Ja tätä riittää parhaimmillaan yhdeksän vuotta.

Teekkarilla ei oo noppia, teekkarilla ei oo naista
Töissä teekkarilla ei oo yhtään alaista. 





Vitun köyhät. Det var det bästa, det bästa vi har hört.

Helsingin juhlaviikot. Olen käynyt muutamassa esityksessä ja nähnyt hienoa kulttuuria. Lisäksi tänään olin elokuvaensi-illassa ja jatkoilla, mikä oli ihan veikeää vaihtelua, joskin dominoivin tunne elämässäni taitaa yleisesti olla häpeä. Kulttuuri on silti tärkeää!

Kuumailmapalloon en ole päässyt vieläkään, mikä yllätys. Huomenna taas töihin, johan tästä vapaapäivästä on ehditty nauttia!

Tärkeää:

Viikon elokuva: Easy Rider

Viikon tv-sarja: Six Feet Under

Viikon yhtye: Red Hot Chili Peppers

Viikon biisi: Sparks: This Town Ain't Big Enough For The Both Of Us

killinki

PS. Se RHCP-levy on ainakin ensikuuntelemalta ihan laimea ja typerä. Siksi olenkin pakkomielteenomaisesti kuunnellut pelkkiä vanhoja suosikkejani kuten Blood Sugar Sex Magikia ja One Hot Minutea ihan vain unohtaakseni uuden levyn surkeuden.