torstai 30. kesäkuuta 2011

Merkalistinen balladi

Viime viikonloppuna juhlittiin kansallista hulluusjuhlaa eli jussia. Alun penseydestä huolimatta Lehtisaaren juhannuksesta kehkeytyi mitä mainioin keissi täynnä miehisiä kyyneliä, yöllisiä uintireissuja, urbaaneja turbaaneja, tuhoutuneita paitoja ja läheltä-piti-tilanteita mitä merkalismin tulevaisuuteen tulee. Seuraava päivä kului kuin unessa ja sunnuntai siinä sivussa, joskin silloin liikunnan ja käsikirjoittamisen merkeissä. Krapulahoureissani päähäni jumiutunut savolainen balladi näet oli saatava valkokankaalle merkalistisessa muodossa. Luvassa siis tragedia KLM-vehkeilyllä ja kummittelevilla Villeillä ryyditettynä.

Viime päivinä olemmekin kuvanneet eri mestoissa uutuusprojektia. Tuoreen helleaallon myötä pankkiirin esittäminen on semi perseestä, koska tumma puku on jokseenkin lämmin. Vaan kerrankos sitä soijailee. Eilinen kuvauskeikka oli mitä mielenkiintoisin: Otson kanssa matkustimme vaatekassit viuhuen Lövöön ja päädyimme nauttimaan terassille janojuomaa ilman isäntää, Jallu itse oli jossain perseilemässä. Kuvasimme yhden kohtauksen kunnes Jallulta tuli käsky painua vittuun, tekstiviestitse totta kai. Kotimatka sujui Erkin autokyydillä. That was some scary shit I tells ya.

Tänään jatkuvat kuvaukset, näen Jallun kaljuna ja valmistaudun huomiseen mökkireissuun, näistä kuitenkin lisää ensi kerralla.

Loppuun pitää laittaa taas musiikkivideo. Tällä kertaa sen takia, että parin viikon kuluttua kutsuu Madrid. Arriva España.





I called my friend Johnny and said to him: "Nyt ne velat!"

~näitä jaksa allekirjoittaa kun tiedätte kumminkin

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Maxin kakskymppiset

Alkuun näytti uhkaavasti siltä, että Maxin synttäreistä olisi tulossa paskat. Not attending -määrä yli tuplasti attendaajiin verrattuna. Huonoa torstaita seuraisi kylmä ja tylsä juhannus. Maxin onnistunut sadetanssi muutti kuitenkin kaiken.

Merkantilistisen juhannuspurjehduksen peruunnuttua juhlista kehkeytyi vallan mainiot. Isännän näköisesti kestit olivat todellista kerskakulutuksen riemukulkua 4,5l viskipulloista 50+ '' 3D-telkkareihin. Joukko hyvin pukeutuneita nuoria go-gettereitä juopui ja popitti musiikkivideoita vallan kermaisesta. Täytyy todeta, että hieno peli tuo telkkari, vähän liiankin: Rihannan liituraitapyllyn ohella saimme kauhistella hänen huonoa ihoaan. Hurjaa.

Kävimme musavideoiden välillä Populuksessa etsimässä murhamiestä, joskin turhaan. Onneksi. Myrskypelottelusta huolimatta sää oli siedettävä kun siirryimme ravintola Teatteriin, kermainen mesta mutta auttamattoman tyhjä. Pelasin BJ ja upswing jatkui, ostin siis kymmenien eurojen edestä juomaa olemattomilla voitoillani. Hoto!

Pelailun jälkeen Otso ja Atte jäi jonnekin ja siirryin Jallun, Ilmarin & Maxin kanssa alakertaan. Tilasimme pullon Lansonia vuokrarahoilla ja kilistimme, mummo otti meistä kuvia ja yritti pokata Maxia. Ladies can't resist the charm. Paikalla oli myös itse Hjallis, jonka kättä pääsimme paiskaamaan ja kertomaan miten suuri innoittaja tämä Jokeri-porho on meille ollut. Nerokasta. Kysehän oli oikeastaan pelkästä wingmaninä olemisesta koska Harkimon seuralainen oli selkeästi kikseissä siitä, että nuoret miehet kehuvat ukkoa.



Selvitin tilit Jallun kanssa ja hullujen käänteiden sekä hauskojen stoorien kautta päädyimme Baarikärpäseen kahdestaan. I know. Siinä vaiheessa olimme jo verrattain naamat(jallu ainakin), etten siihen tajunnut kiinnittää huomiota, mutta purjehdimme kymmenen metrin jonon ohi luontevasti puvuissamme emmekä sisäänkään maksaneet. Moral of the story: suit up. Joimme bisset, pyörähdimme tanssilattialla ja päätimme suhtautua mielenkiinnolla kotiinlähtöön. Hommasin Jallulle taksin ja itsekin päädyin jotenkin kotiin. Nimittäin klo 05.50 herätyskelloni alkoi piristä ja huomasin makaavani puku päällä sängyssä. Päiväpeitteen päällä.

Pankkitilillä on eilisestä soijailusta huolimatta edelleen turvallisesti rahaa ja tänään on juhannus. Lienee siis aika siirtyä suihkuun, Roihikaan ja lopulta Lövöön.

~forza

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Recap

Viime viikonloppu sujui vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina Pj palasi kehiin, joskin verrattain kesyissä kesteissä. Kuvaavaa lienee se, että kaikki vieraat meinasivat nukahtaa pöytään. Päsmäröinti saavutti helvetilliset mittasuhteet kun shampanjaa saatiin odottaa kymmeniä minuutteja koska päsmä pösmä.

Lauantaina pöyrittiin kaupungilla ja lopulta luikin Eskon kanssa aidan yli Kaivohuoneelle, missä mm. Atte, Leskinen sekä joukko inttiugneja hengaili. Hauska keissi vaniljavodkineen päivineen. Kävellessäni kotiin kaivarista sain "loisto"idean lähteä vielä pyöräilemään öiseen Helsinkiin. Kaunista oli, mutta eihän siinä järjen hiventäkään ollut.

Sunnuntaina oli kahden päivän dokaamisen ja kolmen tunnin yöunien jälkeen, kuten arvata saattaa, karmea krapula. Ihan hirveä. Makasin kykenemättömänä oikein mihinkään sängyllä ja tuijotin Twin Peaksia. Käydessäni Töölössä syömässä katsoin ihan vitun ärsyttävää wnb-Strömsötä joka oli sysipaska. Vieläkin vituttaa se juontaja.

Iltapäivällä oli luvassa tiukkaa kokoustamista kansallisen liittoneuvoston sekä kahden hallituksen kokouksen merkeissä. Mitään merkittävää ei oikeasti saatu aikaan, sillä niin minä kuin Otso epäonnistuimme pelaamaan toisiamme ulos hallituksesta. max nimettiin konsuliksi. Illalla söin Saralla Rottiksen pizzaa ja Jallun päsmäröintiin ja penseyteen suoraan sanottuna kypsyneenä laahustin kotio nukkumaan jo melko aikaisin. Päivää kuvastaa seuraava kappale ainakin lyriikoiltaan vaikkei ehkä muulta symppikseydeltään.





Eilen kävin ajamassa kunnolla ekaa kertaa sitten marraskuun. Yllättävn hyvin meni, joskin pysäköinti oli aika huvittavaa seurattavaa muille Vantaan Ikeassa asioineille.

Huomenna on Maxin synttärit, joista kaikki ennusteet ennustavat paskoja(no offence mutta ooppa ny rehellinen). Samoin uhkaa käydä koko juhannukselle, onneksi on sentään viskiä kotona.

Tätä seuraava ajanjakso on kuitenkin oleva vitun kermainen: yksin toimistolla, kesäloma, mökki- & ulkomaanreissuja ja viikkokausien kätyjä. Ties vaikka merkmets saisi videonkin aikaiseksi.

~duuniville

torstai 16. kesäkuuta 2011

Rötöstelykeskiviikko

Hellurei te perkeleet.

Alkuviikko on taas hujahtanut ohi. Olen töistä tullessani jo kahdesti nukahtanut sporaan, pitäisi ehkä nukkua enemmän. Olen tosin aina herännyt ennen omaa pysäkkiä joten mitä turhia. Eilen sain paljon asioita aikaiseksi: olin yhteydessä kiinteistöyhtiöön ja saan puuttuvat avaimet. Oveenkin pitäisi ilmestyä oma sukunimi.

Päivällä oli jännät paikat toimistolla: paloittelusurmaaja kävi ostamassa samasta kaupasta hammasharjan(hienoa, että myös murhamiehet arvostavat hammashygieniaa) kuin mistä minä lounaani. Tai olisin ostanut jos olisin uskaltanut, menin sen sijaan paikalliseen intia/bangladesh-ravintolaan syömään hervottoman leikkeen. Hyvää ruokaa, avohoitopotilaita ja Rosarin henkilökuntaa kuulemma. 

Menin kuudelta Käpylään. Kävin Shellillä kahvilla, henkilökunta tankkasi auton ja pesi ikkunat. Näinhän sen kuuluisi aina mennä eikä vain kampanjapäivinä. Pian tämä suosikkiasemanikin on historiaa ja koko Suomi on yhtä ABC-helvettiä. Missä Texacot, Essot ja muut kansainväliset pahuudet jotka ovat ah niin lähellä sydäntä?


Tarjousten perässä juostessa kävin faijan kanssa Tammiston uudessa Gigantissa teollisuusvakoilemassa CL:n piikkiin. Automatkalla haukuimme paskoja johtamiskulttuureja ja vertailimme eri mainoskampanjoita. Ottaen huomioon että jo viisi vuotta ollemme isäukon kanssa heitelleet vapaa-ajalla liikeideoita toisillemme ja lomamatkoilla pohtineet mainonnan eroja, ei liene mikään ihme, että käsitykseni hienosta arjesta on pukeutua pukuun joka päivä tehden pitkää päivää kansainvälisessä firmassa. Pitääpä postata kuva, jossa noin neljävuotiaana kannan isän salkkua vähintään 15 kokoa liian suurissa italialaisissa nahkakengissä faijan virnuillessa vierellä.

Kikantissa kahteltiin, että johan on rahvas liikkeellä. Myyjältä(jolla ei muuten ollut hajuakaan miten solmioneulaa käytetään) kysyin, eikö teillä ole muita kuin alennustuotteita, ristus. Löytyi sentään mikroaaltouuni. Seuraavaksi palattiin 2000-luvun alkutunnelmiin ja käytiin Hobbarin myymälässä. Ostettiin notta ristus televiissio. Valitsin LED-ruudun LCD:n sijaan ku ajattelin että olenhan minä enemmän exiiimia kuin cum laude -miehiä. Nyt on sitten enemmän elektroniikkaa kuin avaruusaluksessa, perkele.

Kassa kysyi, löytyykö kanta-asiakkuutta. Jälkikäteen isä pohti, että olisi pitänyt varmaankin kysyä "ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN?" Seuraavaksi chauffeur vei meidät Mustaan Pekkaan. Koska pappa betaalasi safkat niin ostin tonnikalan ohella myös appelsiinimehua! Ja meidän suvussahan juodaan vain viien tähden mehuja.

Kotona ehdin vain pyörähtää, sillä seuraavaksi lähdin jatkamaan rötösteemapäivää salakuljetuksen ja laittoman hallussapidon merkeissä: hain Antilta litran jaakko danielsia satamasta. Otso oli hälytetty sairasvuoteestaan paikalle, annoin vaivanpalkaksi tölkin taikajuomaa. Kotona asentelin telkkaria ja huomasin seuranneeni Jallun jalanjälkiä: 1,5m antennikaapeli maksoi 4e ja 3m kaapeli 6e. Arvatkaa, rakkaat lukijat, kumman ostin ja oliko se riittävän pitkä?


Päätän tämän MADMEN-quoteen, jonka sain hetki sitten tekstiviestitse Jallulta: "He is one of those alcoholics who pretend to collect bottles."

~duuniville

lauantai 11. kesäkuuta 2011

torstai 9. kesäkuuta 2011

Summertime

... and the livin' is easy.

Kesälomani alkoi lauantaina ja siitä lähtien elämä on ollut yhtä iloa. Lauantaina täytyi vielä heittää hyvästit kymmenen kuukauden menneelle tuskalle, ja sunnuntaina heräsin uutena ihmisenä. Koskaan ei sitä paskaa enää. Heinäkuussa puhaltavat uudet työtuulet, tervetuloa vain. Nyt kuitenkin vallitsee kesäkuu, tällä hetkellä hyvin tyyni kesäkuu - tuulta ei puhalla sieltä eikä täältä, kuumuus lämmittää mieltä ja sydäntä.


Huomenna lähden Ranskaan ja se jos jokin virkistää ja miellyttää. Pitkästä aikaa kauas pois, vieläpä lapsuusnostalgian pariin. Kuinkakohan moni asia on ehtinyt muuttua? Ouais, et j'ai tout oublié, bien sûr, kuinkas muuten.

Kesällä vaikka kärsisi mielellään. Kesä on elämän parasta aikaa ja aina sen ehtii talven aikana unohtaa!

Palailen luultavasti myös matkan aikana, jottette vallan minua unohda...

bisous,  chillinki

Nunc est bibendum (=nyt on juotava), runoili Horatius Kleopatran kukistuttua

Hei vain, ystävät rakkaat ja kaikki muutkin hyväkkäät.

Tänään kävin yliopistolla vastaamassa latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden pääsykokeeseen. Lähes ahkerahkosta valmistautumisestani huolimatta en voi väittää sen sujuneen mainittavan mainiosti. En osannut kertoa juurikaan Rooman vuoden 146 eaa. jälkeen käymistä laajentumissodista. Puunilais- ja makedonialaissodista osasin kuitenkin hölistä mielestäni ihan kiitettävästi, ja toivon mitä hartaimmin selviytyväni yliopisto-opiskelijaksi. Turha muistella traumaattista koekokemusta tämän enempää, lopputuloksen saan joka tapauksessa tietää 19.7.
  Eilen kävin Varustelekassa ostamassa italialaiset polvihousut, joita olen käyttänyt nyt kaksi päivää. Ne ovat mukavan irvokkaat, etenkin Marimekon siniraidallisiin polvisukkiin yhdistettynä. Mainio ostos, vaikka itse sanonkin.
  Ahdistavan kokeen jälkeen on olo pitkästä aikaa mukavan seesteinen. Tekisi mieleni hautautua rötvään ja juoda lämmintä olutta, minkä varmasti lähipäivinä toistuvasti teenkin.

Itsehän en kuitenkaan katso televisiota saatika juo amerikkalaista kevytolutta.

~Rehis

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Topi Sorsakoski & Juden Agents

Eilen kävin urani ensimmäisellä kunnon työmatkalla. Neuvotteluista ja liikelounaasta ei nyt sinänsä ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa, mutta yksi työtehtävä oli ylitse muiden. Tehtäväkseni siunaantui koekäyttää Meritonin Spa-palveluita. Neuvostoliittolaiselta steroidiurheilijalta näyttänyt köriläs hieroi minut hengiltä. Olipa ihan vitun rentouttavaa kun 130kg painava kaveri repii päätä irti hartioista. Englantia saati suomea ei tietenkään osattu. Fun fun fun. Kovasta käsittelystä huolimatta voin silti suositella Tallinnan Grand Meritonia, tasoltaan kilpailee vakavissaan muiden eurooppalaisten laatuhotellien kanssa.

Vaikka matkalla ei päässytkään valitettavasti ostamaan viinaa sain esimieheltäni kuulla, että harkinnan jälkeen talon käytäntöä asumiskorvausten suhteen on muutettu, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tienaan nykyään päivässä 11x sen mitä tykkimies.

Tänään laskeskelin aamuja, vielä niistä aikamoisen kasan saa. Silti sadan alle painuttua tuntuu laskeminen hieman mielekkäämmältä; kympitkin loppuvat lopulta, toisin kuin satasia laskiessa. Innolla odotellen sitä viimeistä neliviikkoista kun joka ikisen aamun laskeminen tuntuu jo jossain. Mutta onhan siihen vielä aikaa. Lisäksi sain tänään taas taiottua itselleni yhden köllin varastoon, voisi yrittää saada Maxin mieliksi sen jussia edeltävälle perjantaille.

Töiden jälkeen kävin parturissa ja palasin vanhaan tuttuun lyhyeen lookiin, joka nyt lähes vuoden tauon jälkeen tuntuu taas mukavalta. Huomaa, että omasta inttipyrähdyksestä on kulunut aikaa. Kävellessäni Espaa peilailin itseäni näyteikkunasta ja totesin, ettei kukaan kerta kaikkiaan voisi pitää näppejään irti minusta, olenhan helvetin komea. Sillä samalla hetkellä nuori neito kiskaisi minua hihasta ja sanoi
"hei sori, mun pitäis kysyy sult yhtä juttuu :3  "
"no?  "
"*laittaen käden harteilleni* se on tosi tärkeetä :33  " 
"no mitä?  "
"ootko koskaan kuullu Raamatussa äiti Jerusalemista?  "
 
Olin vaiti muutaman sekunnin häkeltyneenä tästä pommista, ilmeeni oli varmaankin tasoa 




 










kunnes totesin ettei minulla kerta kaikkiaan ole aikaa tälläiseen. Yhä shokissa tapahtuneesta, ostin Kariniemen broilerisuikaleita ja Olvin ykkösolutta. Voi voi.

~forza

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Pitkä kuuma kesä ja tarkoituksena olisi elää se

Buenos dias señores.

Olemme saaneet palautetta hitaasta päivitystahdista. Päivitellään sitten perkele.

Jos, rakas lukijamme, et vielä tiedä, asun nykyään Skattalla. Elämäni on kermavaahtoa, joskin Norma T-N asuu nurkan takana. MITTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!1

Ikkunasta aukeaa silti awesome näkymä ja kerma valuu katosta. Keskiviikkona oli muuttobilé, jolloin rakkaat ystäväni auttoivat kantamaan roinaa, danke söööööön. Nyt kamat alkaa olla paikoillaan ja mesta tuntua hotellihuoneen sijaan kodilta. Hiljaa hyvä tulee.

Elokuvia olen viimeaikoina katsonut lukuisia. Hangover pt II:stä(paska) Von Trierin tuoreimpaan(vallan kelpo) on tullut kaikkea nähtyä. Rahaakin moisessa palaa - on se rankkaa tämä aikuisen elämä(missä sijoittajain vastuu?)

Tänään loppui koulu monella. Olin Kristan lakkiaisissa, oli vallan hauskaa. Hienointa tässä illassa oli vanhain ystäväin tapaaminen. Vaikka PJ palaakin kehiin vasta 17.6. saatiin tänään esimakua. Hitto vie, on kaikki niin kuin ennenkin.

Lehtisaaressa juotiin shampanjaa(-nger-päätteistä) sekä siemailtiin hollantilaista gustusviinaa. Kyllähän se päähän nousi. Lehvän terracelta kipitettiin Chapeen, sieltä Skattan palatsiin juomaan Cherryä. Kirsikka maistui ja Hjalmar siunasi kodin. Söimme pikkusuolaista ja Jallu visioi miten vaimokandidaatti pääsisi lueskelemaan selällään Saksan sotaretkistä. Hetki oli mitä hauskin ja kaiken kaikkiaan sydäntä lämmittävä. Hehkulamppu kuitenkin riisti hengen itseltään.

Katajanokalta suunnattiin parin mutkan kautta Smögen luukkuun merikadulla, sekin vallan kermainen. Raivo_muumittarien feidattua jatkoimme sykkipossella seisoskelemaan Mollyn jonoon. Sieltä suuntasin saatanallisen jahkailun jälkeen kassulle, jossa onnetar suosi. Ensin sain hankala asiakkaana smoky martinin seiskalla ja sitten voitin rullassa. Nicke nettosi Betty the Jetti -pelissä ja Otso Star Wars -pelissä. Onnea tämän viikon voittajille. Muiden lähtiessä jatkoimme Otson kanssa kuin parhaatkin high rollerit suoraan stadin ykkösmestaan eli Amarilloon. Siellä Epun kanssa pelasimme taas rullaa ja itse kukin voitti kermaisilla kertoimilla. Hauskuutta & hupia. Kävelin kotiin Aleksia ja tyyntä vettä katsellesani pohdin, että onhan tässä käyny ihan kermainen pulla ja hyviä päätöksiä tullut tehtyä pitkin matkaa.





~forza