Nyt. Mitä.

Näin melko friikkiä unta.

Ensin olin perheeni kanssa maanpaossa jostakin syystä, ja piilottelimme vanhassa lukiossani jossain kellaritilassa jota ei oikeasti ole olemassa. Sinne sitten ilmestyi myös historianopettajani hengaamaan ja soittamaan haitaria, ja pian paikalle saapui myös yläasteaikainen historianopettajani, joka hetken chillailtuaan ryhtyi ammuskelemaan ympäriinsä. Perheeni oli tässä vaiheessa onnekseni kadonnut, joten itse pakenin ulos Inception-tyyliseen talvivuoristomaisemaan, jossa heti välittömästi ulos päästyäni minuun törmäsikin auto, joka tuli tyhjästä ja katosi saman tien. Molemmat jalkani taisivat murtua, koska en pystynyt kävelemään ja muutenkin sattui saatanasti. Raahauduin sitten johonkin suuntaan pakoon, kunnes jostain toisesta suunnasta minua ammuttiin kahdesti johonkin rintakehän alueelle. Makasin sitten siinä hangessa hetkisen ja meinasin jopa miettiä että "wtf, tän on pakko olla unta" mutta uni ei silti muuttunut selkouneksi vaan jostain ilmestyi ambulanssi joka poimi minut kyytiin. 

Seuraavaksi ilmestyinkin "autokouluun" jossa oli vanha yläasteluokkani oppilaina. Tämä autokoulu piti sisällään törmäilyautotyyppisen radan, jossa kuitenkin autojen seassa kulki aitoja metroja ja busseja ja muuta vaarallista, joita piti sitten väistellä. Ajokorttia ei tietenkään saanut, jos muussautui metron alle.

Haluaisiko joku kenties kertoa minulle että mitä helvettiä?

killinki

Mulla on aika usein hauskaa. Joskus on ihan erityisen hauskaa.

Joka tapauksessa:

Siinä pari biisiä jotka ovat lähiaikoina pitäneet elämän tarpeeksi viihdyttävänä. 

t. killinki

Better things in life

Voisi luulla, että alan kyllästyä hehkutukseen. En vitussa.

Kun miettii missä olin jotakuinkin vuosi sitten ja missä nyt ollaan niin onhan tämä nyt saatana oikeutettua. Vuosi sitten olin aamukasankoltiainen uppoavassa laivassa assistentin pestissä; välillistä vastuuta muttei vapaita käsiä. Yritä siinä sitten uida.

Verrataan tähän päivään. Päivisin saan opiskella aihetta joka kiinnostaa ja jonka eteen on nähnyt vaivaa. Halutessani voin noutaa ilmaisen Financial Timesin kirjastosta joka päivä. Sähköpostiini tulvii työtarjouksia parin eri rekryfirman välittäminä. Iltaisin saa bilettää milloin missäkin seuranani isänmaan tuleva yläluokka. Toisinaan tanssitaan pöydillä lääkisläisten kanssa, toisinaan reivataan puvut päällä oikkareiden kera ja könytään kuin Draper konsanaan. (Joskus myös teekkareiden ja humanistien kanssa tulee näyttäydyttyä mutta sattuuhan kaikille erehdyksiä)

Kylterisouduissa naureskeltiin sille, kuinka allekirjoittanut on taas krapulassa ettei soutamaankaan jaksa. Miks sä aina ravaat noissa muidenkin bileissä? Ja ens kerral sanot mullekin. 

Viikolla kävin äidin luona. Äiti puheli pitkään vaarallisista houkutuksista ja potentiaalisesti huonosta seurasta. Rivien välistä selkeni lopulta: "Ethän ryhdy talousrikolliseksi vaikka tilaisuus tarjoutuisikin." Don't do drugs. Don't steal. Don't get locked up for insider trading. Niin koominen kuin tilanne olikin tunsin itseni imarrelluksi.

Ensi maanantaina haen projektipäälliköksi markkinointi- & viestintätehtäviin. Jollain se maamme suurimman johtajakoulun kokoinen lovi CV:ssä on paikattava. Wish me luck.

Nyt palkitsen itseni lasillisella negronjakkia eli Hennessyä. Lisäksi olen päättänyt tilata mittatilauspuvun. Tai kaksi. We all deserve the finer things in this life.

SEFE vittu maksaa

UUU what a night. Too much money in the bank account.

Joo. Nyt on siis ekat viikot kauppiksessa takana. Onneksi olen kylteri, muuten maksani ei päätyisi kirroosiin.

Eilen olin sitseillä, ne oli vitun hyvät bileet. Päädyin tanssimaan pöydälle rymikseen litran stobe kourassa ja lääkistyzy lanteilla. Oh yes, life is good.

Voisin yrittää kirjoittaa enemmän mutta tämäkin on pakkopullaa. Long story short - life is awesome. En oo pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen. Ja tätä riittää parhaimmillaan yhdeksän vuotta.

Teekkarilla ei oo noppia, teekkarilla ei oo naista
Töissä teekkarilla ei oo yhtään alaista. 





Vitun köyhät. Det var det bästa, det bästa vi har hört.

Helsingin juhlaviikot. Olen käynyt muutamassa esityksessä ja nähnyt hienoa kulttuuria. Lisäksi tänään olin elokuvaensi-illassa ja jatkoilla, mikä oli ihan veikeää vaihtelua, joskin dominoivin tunne elämässäni taitaa yleisesti olla häpeä. Kulttuuri on silti tärkeää!

Kuumailmapalloon en ole päässyt vieläkään, mikä yllätys. Huomenna taas töihin, johan tästä vapaapäivästä on ehditty nauttia!

Tärkeää:

Viikon elokuva: Easy Rider

Viikon tv-sarja: Six Feet Under

Viikon yhtye: Red Hot Chili Peppers

Viikon biisi: Sparks: This Town Ain't Big Enough For The Both Of Us

killinki

PS. Se RHCP-levy on ainakin ensikuuntelemalta ihan laimea ja typerä. Siksi olenkin pakkomielteenomaisesti kuunnellut pelkkiä vanhoja suosikkejani kuten Blood Sugar Sex Magikia ja One Hot Minutea ihan vain unohtaakseni uuden levyn surkeuden. 

Vitthu tää o

Mulla oli toinen teksti kesken mutta kirjoitan sen loppuun toiste. Nyt totean että vitthu tää on. Kannatti odottaa.


^___________________________________________________________^

Talvi tulee

Lähiaikoina olen tehnyt kaikenmoista jännittävää. Siis todella, todella jännittävää.
Töissä käymisen ohella olen ehtinyt säätää vaikka mitä jännää, energiaa kun riittää vaikka millä mitalla! Olen muun muassa koukuttautunut uudestaan Six Feet Underiin ja klezmermusiikkiin, tai no, erityisesti nyt olen ronkkinut ikivanhan Taraf de Haïdoux -levyni jostakin mystisestä kolkasta ja fiilistellyt myös Doina Klezmeriä muun muassa tänään iltapäivällä käydessäni Sisäpihat soimaan! -musiikkitapahtumassa. Erittäin kiehtovaa. Tämän lisäksi olen myös riehunut ympäriinsä ja ostellut hullun lailla tavaroita, koska vanha sisäinen shopaholicini on herännyt jälleen, hups. Tilasin mm. Jumpin-haalarin. Eipä maksanut kuin satasen.

Olen ostanut myös kaikkea muuta tärkeää kuten läjän DVD- ja CD-levyjä. Vaatteista sentään olen pitäytynyt erossa, tai siis no, melkein. Tänään kävin myymässä läjän vaatteita Valtterin kirppiksellä ja tulin kotiin vain neljän uuden vaatekappaleen kanssa. Lisäksi ostin kengät. Ja pari korua. Taas. Enkä myynyt yhtäkään paria kenkiä tänään, hups...

Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen että olen yksinkertaisesti aivan surkea säästämään rahaa ja olen perusluonteeltani tuhlari. 

Kaikkien muiden koulu alkaa, minunpa ei alakaan sillä en päässyt opiskelemaan, voi hittolainen! Harmin paikka. Shit happens. Tant pis. Voi voi. Häh häh hää.

Joulukuun alussa lähden Saksaan. Edelliset matkakokemukseni Saksasta (kolme kertaa) ovat olleet melko ikäviä. Toivon että asenteeni muuttuu, ja ennen kaikkea että Red Hot Chili Peppers, jota menen katsomaan, ei ole ihan paska. En ole todellakaan uskaltanut vielä kuunnella niiden uutta levyä, jonka tosin ostin jo. Onko nössömpää, kuin antaa levyn nimeksi I'm With You? No, okei, joo, on. Vielä nössömpää on antaa levyn nimeksi Stadium Arcadium, joka muuten olikin sitten koko yhtyeen historian typerin ja laimein ja huonoin albumi. Joten en siis suoraan sanottuna uskalla kuunnella tätä uutta. Mitäs jos se onkin ihan paska, ja olen taas lähettänyt kaikki rahani taivaan tuuliin päästäkseni kuuntelemaan jotain sontaa livenä? Pelottaa. Toivon erittäin paljon että I'm With You on parempi kuin miltä nimi, tai kansikuva, tai yhtään mikään näyttää.

Perkeleen Freddie Mercury, kun kuolit. ;____________; Tahdon vain nähdä Queenin livenä. 

Ystävälliset ja hyvin viralliset terveiset killingiltä.

PS. Torstaina yritän mennä taas kuumailmapalloilemaan. Mistä lyödään vetoa, että silloin sataa sammakoita?