Rötöstelykeskiviikko

Hellurei te perkeleet.

Alkuviikko on taas hujahtanut ohi. Olen töistä tullessani jo kahdesti nukahtanut sporaan, pitäisi ehkä nukkua enemmän. Olen tosin aina herännyt ennen omaa pysäkkiä joten mitä turhia. Eilen sain paljon asioita aikaiseksi: olin yhteydessä kiinteistöyhtiöön ja saan puuttuvat avaimet. Oveenkin pitäisi ilmestyä oma sukunimi.

Päivällä oli jännät paikat toimistolla: paloittelusurmaaja kävi ostamassa samasta kaupasta hammasharjan(hienoa, että myös murhamiehet arvostavat hammashygieniaa) kuin mistä minä lounaani. Tai olisin ostanut jos olisin uskaltanut, menin sen sijaan paikalliseen intia/bangladesh-ravintolaan syömään hervottoman leikkeen. Hyvää ruokaa, avohoitopotilaita ja Rosarin henkilökuntaa kuulemma. 

Menin kuudelta Käpylään. Kävin Shellillä kahvilla, henkilökunta tankkasi auton ja pesi ikkunat. Näinhän sen kuuluisi aina mennä eikä vain kampanjapäivinä. Pian tämä suosikkiasemanikin on historiaa ja koko Suomi on yhtä ABC-helvettiä. Missä Texacot, Essot ja muut kansainväliset pahuudet jotka ovat ah niin lähellä sydäntä?


Tarjousten perässä juostessa kävin faijan kanssa Tammiston uudessa Gigantissa teollisuusvakoilemassa CL:n piikkiin. Automatkalla haukuimme paskoja johtamiskulttuureja ja vertailimme eri mainoskampanjoita. Ottaen huomioon että jo viisi vuotta ollemme isäukon kanssa heitelleet vapaa-ajalla liikeideoita toisillemme ja lomamatkoilla pohtineet mainonnan eroja, ei liene mikään ihme, että käsitykseni hienosta arjesta on pukeutua pukuun joka päivä tehden pitkää päivää kansainvälisessä firmassa. Pitääpä postata kuva, jossa noin neljävuotiaana kannan isän salkkua vähintään 15 kokoa liian suurissa italialaisissa nahkakengissä faijan virnuillessa vierellä.

Kikantissa kahteltiin, että johan on rahvas liikkeellä. Myyjältä(jolla ei muuten ollut hajuakaan miten solmioneulaa käytetään) kysyin, eikö teillä ole muita kuin alennustuotteita, ristus. Löytyi sentään mikroaaltouuni. Seuraavaksi palattiin 2000-luvun alkutunnelmiin ja käytiin Hobbarin myymälässä. Ostettiin notta ristus televiissio. Valitsin LED-ruudun LCD:n sijaan ku ajattelin että olenhan minä enemmän exiiimia kuin cum laude -miehiä. Nyt on sitten enemmän elektroniikkaa kuin avaruusaluksessa, perkele.

Kassa kysyi, löytyykö kanta-asiakkuutta. Jälkikäteen isä pohti, että olisi pitänyt varmaankin kysyä "ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN?" Seuraavaksi chauffeur vei meidät Mustaan Pekkaan. Koska pappa betaalasi safkat niin ostin tonnikalan ohella myös appelsiinimehua! Ja meidän suvussahan juodaan vain viien tähden mehuja.

Kotona ehdin vain pyörähtää, sillä seuraavaksi lähdin jatkamaan rötösteemapäivää salakuljetuksen ja laittoman hallussapidon merkeissä: hain Antilta litran jaakko danielsia satamasta. Otso oli hälytetty sairasvuoteestaan paikalle, annoin vaivanpalkaksi tölkin taikajuomaa. Kotona asentelin telkkaria ja huomasin seuranneeni Jallun jalanjälkiä: 1,5m antennikaapeli maksoi 4e ja 3m kaapeli 6e. Arvatkaa, rakkaat lukijat, kumman ostin ja oliko se riittävän pitkä?


Päätän tämän MADMEN-quoteen, jonka sain hetki sitten tekstiviestitse Jallulta: "He is one of those alcoholics who pretend to collect bottles."

~duuniville