Tänne takaisintuleminen oli suoraan sanottuna vähän tyhmää. En ole nähnyt ketään enkä mitään (vilaukselta Raimoa ja Ristoa tosin) ja lähdin päivän Helsingissä oltuani mökille gustailemaan.
Ranskassa oli paitsi erittäin nostalgista, myös kaikin puolin rentoa, mukavaa ja hauskaa - luin muutamia jäätävän hyviä kirjoja, juopottelin viiniä perheeni kanssa (mukaan lähti 55 litraa, hups...) ja rentouduin äärimmäisen tuskastuttavan vuoden jälkeen. Vanha kunnon Uzech les Oules ei ollut kymmenessä vuodessa muuttunut yhtikäs mihinkään, Cahorsin ja Gourdonin näin viimeksi kaksi vuotta sitten InterRaililla, mutta silti vanhoille huudeille palaaminen on aina yhtä nostalgista. Kävimme vain paikoissa joissa olimme jo käyneet 10 vuotta sitten, mutta eipä Lotin alueella nyt niin loputtomasti muuta nähtävää olekaan. Näimme esimerkiksi muutaman hämmästyttävän kauniin pikkukaupungin, kuten Rocamadourin ja Saint Cirq Lapopien, muutaman isomman kuten Toulousen ja Pariisin, Pech Merlen aidot Cro-Magnon -aikaiset luolamaalaukset, kyläjuhlat Concorésin pikkukylässä ja ison kansallisen fête de la musiquen.
Tuhlasin matkalla melkein tuhat euroa vaatteisiin ja muuhun typerään krääsään, kuten ruokaan. Havaitsin myös kotona, että 3 vaatekaappia ja vaaterekki eivät riitä. Minulla on ihan saatanasti vaatteita. Ihan oikeasti. Kenkien määrässä sentään vielä häviän vanhempieni kokoelmille, mutta vaatteiden määrässä voitan varmaan aika monet ihmiset - harmi vaan että olen itse nyt aikamoisessa pulassa. Pitäisi varmaan raahautua jonnekin rättejä myymään, mutta ongelmaksi muodostuu varmaankin epäluonnollinen kiintymykseni rumimpiinkin vaatekappaleisiin. Katsotaan nyt miten käy. Ehkä voisin ostaa vielä yhden kaapin lisää.
Joka tapauksessa minua harmittaa olla Suomessa ja tahtoisin lähteä uudestaan retkelle, joskin automatkustus saa luvan tältä erältä riittää ainakin hetkeksi. Vaikka ajoimmekin vain 56 tunnissa Tukholmasta Uzechiin ja takaisin (+ 3 yötä jotka lorvailimme yhteensä Pariisissa ja Malmössä), tuntuu silti kuin olisin istunut autossa kylliksi vaikka yhdeksi eliniäksi. Ei siinä, sama määrä matkaa tulee varmaan muutaman vuoden sisällä matkattua uudelleen, hurraa...
Huomenna menen töihin, joten saa nyt nähdä onnistuuko paluu Helsingin arkeen oikein mitenkään. Pankkitili on ainakin tyhjä.
killinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti