2013, elämä möystin jälkeen.

Kirjauduin ensimmäisen kerran #Möystiin varmaan joskus 2005, ehkä. Jok tapauksessa, siitä on vuosia. Kyseessä oli kommunikaation ihme, aika ennen puukkia ja #paskoja jätkiä. Tästä yhteisöstä ponnisti aikoinaan myös tämä blogi. Möysti on kuitenkin jo kauan sitten jäänyt unholaan, opiskelut, intit ym. yhdessä teknologian kehittymisen myötä johtivat tähän. Every era has its end. Tämäkin bloginpeijjooni tarvitsee osaltaan tietyn send-offin, muistutuksen siitä että sanat muistetaan ja toki teot myös. Siksi kirjoitin tämän tekstin.

Noudatan samaa perinnettä kuin noin vuosi sitten, kun viimeksi kirjoitin tänne: on aamuyö ja olen ollut dokaamassa. Kerron silti mikä on pödelöde atm, herran vuonna 2013. Henkilökohtaisesti on oma elämäni melkoisessa murrosvaiheessa: tämä on ensimmäinen vuosi sitten 90-luvun lama-aikojen kun vietän valtaosan vuodesta ulkomailla. Ensi keskiviikkona muutan työn perässä Ruotsiin. Tästäkin olen maininnut verrattain harvalle, toisaalta olenhan sentään silloin tällöin kotimaassakin. Elokuussa puolestaan lähden kartuttamaan jos jonkinmoista kokemusta ulkomailta ja lähden Montrealiin loppuvuodeksi. Varmaan ensimmäinen joulu poissa kotoa, hurjaa. Kaikki nämä ovat asioita, joista aiemmin ajattelin "sitten isona minä...". Ja se hetki on nyt edessä. Epätodellinen olo.

Loppupeleissä on verrattain vähän sanottavaa. Yön pikkutunteina huomaa sen, miten väistämättä aika kuluu, ja vanhat rutiinit jäävät unholaan. Siksi kai tämänkin kirjoitin. Ehkä sinäkin, joka tätä luet, olet jonkinasteisissa nostalgiapärinöissä tämän luettuasi (tai ehkä hajoilet vain yhdys sana virheisiin). Eeppisin keissihän olisi, että et edes tietäisi kuka perkele olen, vaan lukisit tämän tekstin ja siitä backtrackaisit tarinaani taaksepäin. Ttuseois.

Tämän koko tekstin pointti on nostalginen glory days -fiilistely. Laiva on valmiina lähtöön etc. Lopetan perisuomalaisiin melankolisiin sanoihin, jotka on tapana upottaa jokaiseen pidempään akateemiseen tekstiin:

Tätä ei lue kukaan.

~Forza

Hellurei

Ja hellät tunteet, jne.
Aloitin juuri opinnot Helsingin Yliopistolla. Ainoa asia mitä voin tässä vaiheessa todeta on että ei todellakaan olisi varmaan pitänyt. Yhdestä neljän päivän partysta toipumiseen tarvitsisi ainakin kolme päivää, mutta ei ehdi. Joten yleisjäisyys vähän vaivaa. Lisäksi koen, että kykyni kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa on kahden viime vuoden aikana kuihtunut ja pahasti. Ennen olin etevä puhumaan kelle vaan randomille ihan mitä vaan kakkaa. Kolme tuntia putkeen. Tänään joku tosissaan totesi minulle: "You seem quite shy." Joopa joo, en kyllä tiiä. Pitää varmaan ryhdistäytyä vähän.

Yllättävää, että kukaan ei ole päivittänyt tätä loistavaa blogia pitkiin aikoihin. Olen suorastaan masentunut oman panokseni pienuudesta. No, asiat tuppaavat unohtumaan kun tapahtuu kaikkea jännää, ja niin edelleen. Voisin aloittaa tämän uudestaan, huomasin nimittäin juuri että tällä blogilla on kokonaiset kolme (3!!!) seuraajaa. Jotka kaikki ovat niitä pojuja, jotka kanssani myös tätä paskablogia kirjoittavat/kirjoittivat joskus muinoin.

Piakkoin jätän hyvästit Kallion sydämelle, ja muutan kunnolliseen perhelähiöön viettämään eläkepäiviäni. Omenat tippuvat puusta ja lapsenlapset temmeltävät hiekkalaatikolla, laadidaadidaa.

Loppuun vielä kuva eräästä loistoelokuvasta.

SHOUT!

Lämpimin ja rakastavin terveisin,
killinki

Long time no shemale

Hellurei lösmöt.

Olen viimeksi kirjoittanut varmaankin mursujaisviikolla joten paljon on elämässä ehtinyt tapahtua. Muutin koirankopistani huomattavasti viihtyisämpään ja paremmalla paikalla sijaitsevaan luukkuun, ajoin itseni burnoutin partaalle 70h työviikoilla loppusyksystä ja ties mitä. Dokattuakin on tullut, myönnän sen.

Ens viikko on vapunalusviikko, yay. Ensimmäinen kunnon opiskelijavappu, haalarit mintissä ja yo-lakki KY:n väreissä. Life is pretty good. Merkmets hakee HYY:n alaisuuteen ja ehkä jopa avustuksia on luvassa. Oh dog.

Viisaudenhampaiden poiston jälkeen kolottaa lähinnä viinahammasta. Mutta kaikki aikovat viettää perjantain Möystissä. Siksi tämä päivityskin. Ehkä wapun jälkeen on jotain hauskaa kerrottavaa. Tuskin kuitenkaan: onhan penseily toimintamme kulmakivi.

~forzu

Harvest moon

Lähikuukausien parasta antia:

Kevättä odotellessa! Tämä vuosi on toistaiseksi ollut erittäin mahtava. Olen tehnyt kaikkea hulvatonta. Siis silloin kun olen ehtinyt. Olen myös katsonut pitkästä aikaa ihan samperisti Monty Pythonia ja kuunnellut hauskaa musaa. Ja käynyt leffassa keskimäärin kaksi kertaa viikossa.

t. killinki

Pitkästä aikaa

En oo aikoihin kirjoittanu mitään. Ehkä koska mulla ei kuuteen viikkoon oo ollu vapaa-aikaa. Kymmenen tunnin kuluttua on ruotsin suullinen tentti. En osaa sanastoa yhtään. Ei nappaa. Elämäni tiivistyy seuraavaan:

Ville

Yellow Brick Road

Eilen olin yksin kaupassa työvuorossa. Sinne saapui eräs venäläinen mies, joka ei puhunut ilmeisesti mitään muuta kieltä kuin venäjää, koska hän tervehti minua venäjäksi ja kun kysyin englanniksi, voinko auttaa, hän ei tajunnut mitään.
Kuuntelin juuri tuolla hetkellä Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Roadia ja hetken päästä huomasin, että mainitsemani venäläismies hyräili biisin tahdissa. Juuri kun hän oli poistumassa kaupasta, hän vielä kiitti venäjäksi ja lähti sitten tanssien ja laulaen ulos kaupasta. Silloin ilmeeni oli tämä. Kyseinen keissi piristi loppuiltaani mukavasti.

killinki

Nyt. Mitä.

Näin melko friikkiä unta.

Ensin olin perheeni kanssa maanpaossa jostakin syystä, ja piilottelimme vanhassa lukiossani jossain kellaritilassa jota ei oikeasti ole olemassa. Sinne sitten ilmestyi myös historianopettajani hengaamaan ja soittamaan haitaria, ja pian paikalle saapui myös yläasteaikainen historianopettajani, joka hetken chillailtuaan ryhtyi ammuskelemaan ympäriinsä. Perheeni oli tässä vaiheessa onnekseni kadonnut, joten itse pakenin ulos Inception-tyyliseen talvivuoristomaisemaan, jossa heti välittömästi ulos päästyäni minuun törmäsikin auto, joka tuli tyhjästä ja katosi saman tien. Molemmat jalkani taisivat murtua, koska en pystynyt kävelemään ja muutenkin sattui saatanasti. Raahauduin sitten johonkin suuntaan pakoon, kunnes jostain toisesta suunnasta minua ammuttiin kahdesti johonkin rintakehän alueelle. Makasin sitten siinä hangessa hetkisen ja meinasin jopa miettiä että "wtf, tän on pakko olla unta" mutta uni ei silti muuttunut selkouneksi vaan jostain ilmestyi ambulanssi joka poimi minut kyytiin. 

Seuraavaksi ilmestyinkin "autokouluun" jossa oli vanha yläasteluokkani oppilaina. Tämä autokoulu piti sisällään törmäilyautotyyppisen radan, jossa kuitenkin autojen seassa kulki aitoja metroja ja busseja ja muuta vaarallista, joita piti sitten väistellä. Ajokorttia ei tietenkään saanut, jos muussautui metron alle.

Haluaisiko joku kenties kertoa minulle että mitä helvettiä?

killinki

Mulla on aika usein hauskaa. Joskus on ihan erityisen hauskaa.

Joka tapauksessa:

Siinä pari biisiä jotka ovat lähiaikoina pitäneet elämän tarpeeksi viihdyttävänä. 

t. killinki

Better things in life

Voisi luulla, että alan kyllästyä hehkutukseen. En vitussa.

Kun miettii missä olin jotakuinkin vuosi sitten ja missä nyt ollaan niin onhan tämä nyt saatana oikeutettua. Vuosi sitten olin aamukasankoltiainen uppoavassa laivassa assistentin pestissä; välillistä vastuuta muttei vapaita käsiä. Yritä siinä sitten uida.

Verrataan tähän päivään. Päivisin saan opiskella aihetta joka kiinnostaa ja jonka eteen on nähnyt vaivaa. Halutessani voin noutaa ilmaisen Financial Timesin kirjastosta joka päivä. Sähköpostiini tulvii työtarjouksia parin eri rekryfirman välittäminä. Iltaisin saa bilettää milloin missäkin seuranani isänmaan tuleva yläluokka. Toisinaan tanssitaan pöydillä lääkisläisten kanssa, toisinaan reivataan puvut päällä oikkareiden kera ja könytään kuin Draper konsanaan. (Joskus myös teekkareiden ja humanistien kanssa tulee näyttäydyttyä mutta sattuuhan kaikille erehdyksiä)

Kylterisouduissa naureskeltiin sille, kuinka allekirjoittanut on taas krapulassa ettei soutamaankaan jaksa. Miks sä aina ravaat noissa muidenkin bileissä? Ja ens kerral sanot mullekin. 

Viikolla kävin äidin luona. Äiti puheli pitkään vaarallisista houkutuksista ja potentiaalisesti huonosta seurasta. Rivien välistä selkeni lopulta: "Ethän ryhdy talousrikolliseksi vaikka tilaisuus tarjoutuisikin." Don't do drugs. Don't steal. Don't get locked up for insider trading. Niin koominen kuin tilanne olikin tunsin itseni imarrelluksi.

Ensi maanantaina haen projektipäälliköksi markkinointi- & viestintätehtäviin. Jollain se maamme suurimman johtajakoulun kokoinen lovi CV:ssä on paikattava. Wish me luck.

Nyt palkitsen itseni lasillisella negronjakkia eli Hennessyä. Lisäksi olen päättänyt tilata mittatilauspuvun. Tai kaksi. We all deserve the finer things in this life.

SEFE vittu maksaa

UUU what a night. Too much money in the bank account.

Joo. Nyt on siis ekat viikot kauppiksessa takana. Onneksi olen kylteri, muuten maksani ei päätyisi kirroosiin.

Eilen olin sitseillä, ne oli vitun hyvät bileet. Päädyin tanssimaan pöydälle rymikseen litran stobe kourassa ja lääkistyzy lanteilla. Oh yes, life is good.

Voisin yrittää kirjoittaa enemmän mutta tämäkin on pakkopullaa. Long story short - life is awesome. En oo pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen. Ja tätä riittää parhaimmillaan yhdeksän vuotta.

Teekkarilla ei oo noppia, teekkarilla ei oo naista
Töissä teekkarilla ei oo yhtään alaista. 





Vitun köyhät. Det var det bästa, det bästa vi har hört.

Helsingin juhlaviikot. Olen käynyt muutamassa esityksessä ja nähnyt hienoa kulttuuria. Lisäksi tänään olin elokuvaensi-illassa ja jatkoilla, mikä oli ihan veikeää vaihtelua, joskin dominoivin tunne elämässäni taitaa yleisesti olla häpeä. Kulttuuri on silti tärkeää!

Kuumailmapalloon en ole päässyt vieläkään, mikä yllätys. Huomenna taas töihin, johan tästä vapaapäivästä on ehditty nauttia!

Tärkeää:

Viikon elokuva: Easy Rider

Viikon tv-sarja: Six Feet Under

Viikon yhtye: Red Hot Chili Peppers

Viikon biisi: Sparks: This Town Ain't Big Enough For The Both Of Us

killinki

PS. Se RHCP-levy on ainakin ensikuuntelemalta ihan laimea ja typerä. Siksi olenkin pakkomielteenomaisesti kuunnellut pelkkiä vanhoja suosikkejani kuten Blood Sugar Sex Magikia ja One Hot Minutea ihan vain unohtaakseni uuden levyn surkeuden. 

Vitthu tää o

Mulla oli toinen teksti kesken mutta kirjoitan sen loppuun toiste. Nyt totean että vitthu tää on. Kannatti odottaa.


^___________________________________________________________^

Talvi tulee

Lähiaikoina olen tehnyt kaikenmoista jännittävää. Siis todella, todella jännittävää.
Töissä käymisen ohella olen ehtinyt säätää vaikka mitä jännää, energiaa kun riittää vaikka millä mitalla! Olen muun muassa koukuttautunut uudestaan Six Feet Underiin ja klezmermusiikkiin, tai no, erityisesti nyt olen ronkkinut ikivanhan Taraf de Haïdoux -levyni jostakin mystisestä kolkasta ja fiilistellyt myös Doina Klezmeriä muun muassa tänään iltapäivällä käydessäni Sisäpihat soimaan! -musiikkitapahtumassa. Erittäin kiehtovaa. Tämän lisäksi olen myös riehunut ympäriinsä ja ostellut hullun lailla tavaroita, koska vanha sisäinen shopaholicini on herännyt jälleen, hups. Tilasin mm. Jumpin-haalarin. Eipä maksanut kuin satasen.

Olen ostanut myös kaikkea muuta tärkeää kuten läjän DVD- ja CD-levyjä. Vaatteista sentään olen pitäytynyt erossa, tai siis no, melkein. Tänään kävin myymässä läjän vaatteita Valtterin kirppiksellä ja tulin kotiin vain neljän uuden vaatekappaleen kanssa. Lisäksi ostin kengät. Ja pari korua. Taas. Enkä myynyt yhtäkään paria kenkiä tänään, hups...

Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen että olen yksinkertaisesti aivan surkea säästämään rahaa ja olen perusluonteeltani tuhlari. 

Kaikkien muiden koulu alkaa, minunpa ei alakaan sillä en päässyt opiskelemaan, voi hittolainen! Harmin paikka. Shit happens. Tant pis. Voi voi. Häh häh hää.

Joulukuun alussa lähden Saksaan. Edelliset matkakokemukseni Saksasta (kolme kertaa) ovat olleet melko ikäviä. Toivon että asenteeni muuttuu, ja ennen kaikkea että Red Hot Chili Peppers, jota menen katsomaan, ei ole ihan paska. En ole todellakaan uskaltanut vielä kuunnella niiden uutta levyä, jonka tosin ostin jo. Onko nössömpää, kuin antaa levyn nimeksi I'm With You? No, okei, joo, on. Vielä nössömpää on antaa levyn nimeksi Stadium Arcadium, joka muuten olikin sitten koko yhtyeen historian typerin ja laimein ja huonoin albumi. Joten en siis suoraan sanottuna uskalla kuunnella tätä uutta. Mitäs jos se onkin ihan paska, ja olen taas lähettänyt kaikki rahani taivaan tuuliin päästäkseni kuuntelemaan jotain sontaa livenä? Pelottaa. Toivon erittäin paljon että I'm With You on parempi kuin miltä nimi, tai kansikuva, tai yhtään mikään näyttää.

Perkeleen Freddie Mercury, kun kuolit. ;____________; Tahdon vain nähdä Queenin livenä. 

Ystävälliset ja hyvin viralliset terveiset killingiltä.

PS. Torstaina yritän mennä taas kuumailmapalloilemaan. Mistä lyödään vetoa, että silloin sataa sammakoita?

Excitement

Oi kuusipuu oi kuusipuu

Viimeinen viikko käynnistyi tänään. Hoidettuani pankkirutiinit katselin aamukasaani ja hymyilin hieman. Tarkistin päivän pokemonin(charizard) ja kuuntelin Iron Maidenin The Number of the Beastin. Sitten kopioin verotuspäätöksiä ja vuokrasoppareita ja opintotukihakemukseni liiteluettelon. Ai saatana.

Eilen kärsin jokseenkin eeppisestä krabbiksesta mutta harrastin silti liikuntaa pyöräilyn ja muuttolaatikkoraijaamisen merkeissä. Luovutin ns. lapsuudenkotini avaimen. Nyyh.Tarkastelin Kauppiksen opinto-opasta vallan hotoissani kurssiluetton sisällöstä. Myös sivuaineen suorittaminen ulkomailla vaikuttaa melko kermaiselta ainakin yhteistyöyliopistoja tutkaillessa. Stanford, anyone?

Keskiviikkona pitäisi jaksaa juhlia Antin viimeistä iltaa Suomessa, torstaina on ekat kauppiksen bileet ja perjantaina merkantilistinen superkombo. Lähdetään tänään... Ensi viikko sujunee niin ikään aika dokatuissa merkeissä, keskiviikkona on koko Aallon yhteiset bileet. Laria lainatakseni "UI!" Ensi viikon perjantaina kalenterissa kummittelee kauppiksen omat mursubileet ja myös ensimmäinen koe(matematiikkaa ja tilastotiedettä liikeenjohdolle tasokoe), johon tutorin mukaan olisi syytä opiskella tällä viikolla jos niin aikoo tehdä koska ekalla viikolla on "niin paljon muuta aktiviteettia."

Tästä se sitten lähtee, elämän kermaisimmat viisi ja jotain vuotta.

Workaholic

Heh, heh, hee.
Olen lähiaikoina ollut kerrankin ihan ylpeä itsestäni, kun selvisi että saatan ehkä osata myydä jotakin muuta kuin viidenkymmenen sentin hintaisia minipehmiksiä. Olen lisäksi upouuteen työpaikkaani todella tyytyväinen, sillä enää ei itketä ja hajota, tylsistytä hengiltä tai haista paistorasvalta aamusta iltaan kuten kolmessa edellisessä työpaikassani. Nyt yksinkertaisesti kauppaan tuotteita joista ainakaan toistaiseksi en tiedä juuri enempää kuin asiakaskaan. Tai no, riippuuhan se vähän tuotteesta, onneksi.
Lähiaikoina kun on ollut hiukan vähemmän aikaa katsoa leffoja (vain 3 viikossa, jestas) olen lähinnä keskittynyt jälleen pohtimaan elämäni kannalta merkityksellistä musiikkia. Uutta musaa on nyt kesällä löytynyt, ja mikä parasta en ole kuunnellutkaan mitään muuta kuin uusia löytöjäni. Tai no, okei, olen. Valehtelin. Olen kuunnellut myös Voicea menomatkoilla töihin, ja takaisinmatkoilla vanhoja suursuosikkejani kuten Talking Headsin Stop Making Senseä ja Fleetwood Macin nimikkoalbumia ja T-Rexin Electric Warrioria. Elämä on ihan kivaa näin kesäisin, vaikka kohtahan tulee taas talvi ja angsti.

killinki

PS. Mikä helvetin pakko joka tusinaleffassa/-tv-sarjassa on nykyään soittaa Try A Little Tendernessiä? Pakkoko kaikki on pilata, saatana...

PPS. En ole vieläkään päässyt kuumailmapalloilemaan. Tiistaina uusi yritys...

Workaholic

Tänään jäljellä kahdeksantoista.

Nyt on ansaitun kesäloman jälkeen painettu taas duunia kahdeksan päivää. Jokaisen työtehtävän kohdalla tuntuu niskassa polttavan ajatus "joo ei näillä aamuilla" pohtiessani miten paljon energiaa mihinkin työtehtävään laittaa. Viime viikko kului melko pitkälti loman aikana tulleitä rästejä paikkaillessa, mikäs siinä.

Viikonloppuna juhlittiin Epun nollaa. Alkuillasta join Maxilla Koskenkorvaa(oli muuten hieno tunne poistaa kyseistä juomaa monopoliliikkeestä, joskin Eristoffin hintaan tottuneena kallista). Katselimme musiikkivideoita, kiusasimme naapureita vallan vaikuttavilla soittopeleillä ja katselimme Toby Turnerin Amnesia-videoita. Good fun. Vallan kestikkäällä tuulella kun olin, tarjosin kossua myös Epulle ja Ilmarille. Oli virkistävää tavata vanhoja sykkiläisiä melko pitkästä aikaa.Päädyimme Kruununhakaan Marian Helmeen juomaan viiniä ja keskustelemaan henkeviä Ilmarin, Erkin ja Anteron kanssa. Suurena voittona voidaan pitää sitä, että Erkki lyhensi velkaansa. Väärä ovi.

Lauantaina pukeuduin uuteen pukuuni ja strollasin Espaa ihan vitun tyytyväisenä itseeni. Hengailimme Jallun ja Saran kanssa ja katsoimme epsanjalaista laatuleffaa Topeliuksenkadulla. Olin kuolla nälkään, koska ruokaa oli tarjolla melko niukasti mutta eihän sellaisesta sovi valittaa.

Sunnuntaina olin serkkuni rippijuhlissa, joissa ei tarjoiltu alkoholia. Ihailimme vastavalmistunutta kartanoa ja bamlasin skeidaa. Kannustin päivänsankaria ahkeroimaan ja hakemaan lopulta oikikseen, eihän se nyt sovi että yksin kannattelen sukumme akateemisia perinteitä. Lisäksi keskusteltiin hartaassa hengessä taloustilanteesta. Koska käytän merkittävän osan työpäivästäni talousuutisten lukemiseen(esim cnbc.com on osoittautunut vallan kelvolliseksi sivustoksi) kuunnellaan mielipiteitäni ihan eri tavalla kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Kaiketi myös akateemisella tittelillä oli tekemistä asian kanssa. I alla fall, oli ihan kivaa.

Maanantaina oli muuten ihan perus työpäivä, joskin iltapäivällä debrieffasin kahden assistenttini kanssa jotka hoitivat puolestani pari projektia kesän aikana. Skarppeja tyttöjä, Sykin ykkösiä. Delegointi - ihan vitun hyvä juttu. Eilen lueskelin Ranskan ja länsinaapurin vuokralaisyhdistysten lehtiä etsiskellen sopivaa tekstiä lainattavaksi omaan lehteen. Lisäksi huvitusta aiheutti alkujaan 69 snt:n Itellan lasku, joka esimiehen failailun takia on paisunut 30e laskuksi ja edennyt perintätoimistolle asti. Siitä vielä ku luottotiedot menis ni ai että. Well, not my headache.

Muilta osin koko eilinen sujui taas muuttopuuhissa lastatessani pakettiautoa täyteen tavaraa Kymenlaaksoon vietäväksi. Oli kermaista astella m-kasijotain maastotakissa ja Nokian kumisaappaissa tarkestellen uutta maa-aluettamme. Lisäksi nautin suuresti pulikoinnista Suomen 7. syvimmässä järvessä.

Perjantaiksi voisin kokeilla kepillä jäätä ja kuntoisuuslomaa, johan tässä on rehkitty taas.

Mies lähti Wienist mut Wien ei miehest

Tämä viikko on ollut loistava, valehtelematta paras vuoteen. Omistan paitsi rantatontin Kouvolasta(darrashopping as it should be) olen myös osakkaana osakeyhtiössä. Elämä ei ole aikoihin hymyillyt näin leveästi.

This is my finest hour.

Black shots. Ihan vitun hyvä juttu.

RUOKABLOGI

Jee, ruokablogi on palannut.
Ihan vain siksi että vietän juuri töissä mukavaa neljän päivän aamuvuoroputkea, ja yritän tässä nyt pysyä hereillä ainakin iltaseitsemään saakka, että saisin sitten yöllä edes vähän nukuttua ja olisin pirteä ja iloinen kello varttia vaille neljä aamulla. Mikäs sen parempaa hereilläpysymispuuhaa kuin ruoanlaitto (jos nukahdan, niin kuolen kun talo palaa yms).
Aivoni ovat kuitenkin sen verran zombietilassa, että pitäydyn melko yksinkertaisissa ruokalajeissa: tällä kertaa valmistan siis sienirisottoa, hurraa! Tää o hei sit viel niinku mun oma resepti. Et tota.

1. Ihan aluksi suosittelen kauppaanmenemistä. Sieltä kannattaa ostaa ainakin risottoriisiä (juntit ja nevarit käyttävät risottoon tavallista riisiä, lol), sipulia ja herkkusieniä ja halutessaan esimerkiksi parmesanjuustoa. Lisäksi ruokaan sopivat mainiosti esimerkiksi herneet. Oletan, että joka kodista löytyy esim. öljyä paistamiseen, mustapippuria, suolaa ja kasvisliemikuutioita, mutta JOS EI LÖYDY niin osta niitäkin.

2. Levitä kaikki tavarat ympäriinsä mahdollisimman sotkuisesti. Sen jälkeen laita n. litra vettä kiehumaan ja kasvisliemikuutio (halutessasi voit korvata tämän jollain ihQlla maustesekoituksella) sekaan. Odotellessasi veden kiehumista voit pilkkoa sipulin ja herkkusienet.

3. Veden kiehuttua siirrä se johonkin astiaan pois tieltä kattilasta. Tätä ei tietty tarvitse tehdä jos omistat kaksi TOSI HYVÄÄ kattilaa. 

4. Paista pilkottuja sipuleita hetkisen aikaa, lopulta heitä sekaan myös n. 3dl risottoriisiä. Paista koko sörsseliä sen aikaa, että riisi muuttuu hiukan läpikuultavaksi.

5. Kun riisi näyttää hienolta, laske lämpötilaa reilusti (12 -> 5) ja odota hetkinen. Sitten ala annostella pieninä annoksina (1-2 dl) sitä jonnekin siirtämääsi vettä riisin + sipulin joukkoon. Anna veden imeytyä kokonaan, ennen kuin lisäät sitä. Veden imeydyttyä lisää taas pieni annos, odota, ja lisää taas, kunnes vesi loppuu. Tähän menee arviolta 30-60 min.  

 6. Kun kaikki vesi on imeytynyt riisiin, viskaa pilkotut herkkusienet sekaan.

7. Visko sekaan parmesanjuustoa niin paljon kuin haluat (itse laitoin ehkä 1 dl). Jos olet suuri juustofani, laita hitosti. Jos olet läski, voit lisätä myös esimerkiksi voita tai muuta paskaa sekaan. Jos sulla oli niitä herneitä / muita asioita jota välttämättä haluat ruokaasi laittaa, lisää ne vaikka nyt.

8. Maista koko sörsseli mustapippurilla ja suolalla.

9. Mäys.

t. et kyllä ikinä arvaa

PS. Olen pysynyt hereillä jo melkein kaksi tuntia työvuoron loppumisen jälkeen. Eihän tää oo vaikeaa.

PSS. Oli nii hyvä et oli pakko kokeilla itse ja vähä modata, eli lykkiä sinisimpukoita sekaan. Hyvää tuli!

t. se toinen tyyppi

Kesäloma ja salee ihan vitun hyvät jutut

Viimeiset kolme viikkoa olen ollut ansaitulla HL-putkella. Ensimmäinen viikko oltiin Helsingissä, toinen Madridissa ja kolmas Keski-Euroopassa. Ottaen huomioon miten paljon odotuksia, joiden täyttäminen on vaikeaa oli viikoille ladattu, lunasti loma toiveet mainiosti.

Niin paljon on ehtinyt tapahtua, ettei paristakymmenestä päivästä saa millään kattavaa pakettia. Etenkin Wienin (ja Bratislavan) tapahtumista on perin vaikea kertoa, sillä miten paljon lukijana saisit irti maneleipien ylistyksestä, kymmenen black shotin ratkaisevasta luonteesta illan kuin illan kulkuun, kermasaaren chillaxeerauksista tai kaikesta siitä väsymyksen, humalan, darran ja Gösserin sekaisesta läpästä ja päätöksistä, jotka ovat oikeastaan salee ihan vitun hyviä juttuja.

I'll give it my best shot. Eristoff Black shot.

Sunnuntai-iltana täytin kaksikymmentä(joo kiitos kiitos). Sunnuntaina myös menetin sydämeni Wienille ensi kerran. Antin rötvätessä minä ja Atte lähdimme seikkailemaan Mariagiflmistraßelle ja päädyimme ugniin ketjuravintolaan(kaikki on sunnuntaisin kiinni käytännössä koska Jeesus) syömään Cordon Bleuta ja samalla maistoin ensi kertaa Gösseriä. Tuo oluista jaloin maksoi 2,90e/50cl, mikä oli ravintolahinnaksi ihan siedettävä. Myöhempi viisaus tiesi asettaa katuhinnan johonkin 70snt:n ja euron välille. Olut oli herkullista ollakseen paikallista Koffia.

Sunnuntaina ei mitään sitten tapahtunutkaan, olimme perin ryytyneitä. Maanantaina olikin sitten se päivistä eeppisin. Joimme Gösseriä huoneessa, katsoimme Vivaa, perustimme yhtiön ja Antti kokeili pientä kikkaa Tonavaan. Konsepti "Karlsplatzilta Gösserii" sai alkunsa kun suhasimme metrolla kaupungin toiselle laidalle ostamaan kaljaa yöllä. Harhailimme pimeän Wienin kaduilla sporilla ja takseilla, raikulijengis Gösser kiers ringis. Lopulta päädyimme Tonavan rannassa sijaitsevaan Flexiin, jota Lonely Planet oli meille suositellut. Jokseenkin erilaista menoa tarjonneen clubin ja rantabaarin yhdistelmästä spottasimme lupaavat paikalliset friidut. Enter Angie, nätti ja hauska eläinlääkisopiskelija. Kaiken kaikkiaan lupaavan alun jälkeen muutaman Cuba Libren ja bissen kumottuaan Angien jutut muuttuivat tosin outoa oudommiksi ja jatkuvasti sain vannottaa etten antaisi hänen hukkua Tonavaan. Neiti oli jokseenkin hyvissä, olihan hän juttujensa perusteella vetänyt 10 tequilashottia(10x2cl) ja mitä lie pillereitä. Tiputtuaan tuolilta ja oksennettuaan pöydän viereen Angie lykättiin systereineen taksiin ja ilmeeni oli jotakuinkin  

Keräsin itseni ja lähdin toisen uuden itävaltalaistutun kanssa sisälle tanssimaan ja kiskomaan bisseä. Pilkun jälkeen kuuden kielen kielitaito osoittautui arvokkaaksi sijoitukseksi itseeni kun tutustuin joukkoon interrailaajia. Pohtiessamme missä jatkot(Antti ja Atte hoitelivat busineksia tällä välin) toimin tulkkina, olinhan ainoa joka puhui kaikkia kieliä seurueessa ja eurooppalaisten englannin osaaminen paikoitellen melko auttavaa. Enter David Davila tovereineen, Madridilainen nuori mies joka nukkui penkeillä eri kaupungeissa, joi JB-colaa ja rahoitti matkansa myymällä kokaiinia ja pilveä. Kaikin puolin siis tutustumisen arvoinen kaveri. Tunnin jauhamisen jälkeen(espanjani oli näet Madridin jäljiltä ihan mallikkaassa terässä) päätimme jatkaa taksilla pienelle klubille perseeseen(koodinimi wien 900) laulaen Feliz Cumpleañosia ja naureskellen. Tässä välissä Antti oli joininut messiin ja Atte kadonnut yöhön. You are good men and we are on our way to Goodmans'

Noin klo 6:30 paikallista aikaa saavuimme hotellille, minä ja Antti taksilla ja Atte lähes jokaisella joukkoliikennevälineellä mitä kaupungista löytyi. Olimme täsmälleen samalla minuutilla hotellin aulassa, what were the odds. Kuunnellessamme Beautiful Peoplea kännykästä naureskelimme ettei tälläisiä iltoja koe koskaan kotona.

Legendaarista iltaa seurasi legendaarinen darra. Tiistain oli heikompi ilta, joka välissä taxistat kusi silmään mutta kännikpt Hulivili johdatti kotisatamaan ja homma päättyi siihen, että taas meillä oli sekakäyttäjiä kiipeilemässä meidän kattoterassilla ja hotellin katolla. Jep. Lisäks olin pari viikkoo sit saanu päähäni Prahassa käydessäni et entisessä Tšekkosslovakiassa yhdistyvät kauniit naiset ja hyvä olut. Bratislavaan on Wienistä 60km. Jep jep.

Viimeisenä iltana heitettiin hyvästit Itävallalle Eristoff Vodkan, Aku Ankka -viskin sekä Gösserin voimin. Jotenkin päädyin vastapäisen teatterin portaille istuskelemaan ja katselemaan rottia. Ilmeisen maagisesti nousin kuolleista ja vaikken muista miten, päädyin Schwedenplatzin metroasemalle kyselemään saksaksi missä bileet. Päädyimme siis Hulivili, Polivili & Punisher dream teamil Club Passageen Ringstraßelle. Tiukan paikan tullen voit sit puhuu vaikka ranskaa. Antti ja Atte jäivät juomaan Gösseriä ja meikä sukelsi asfaltin alle kermaiselle klubille ranskalaisen polyteknikon kanssa. I think finance is sexy.

Kävellessäni eilen Aleksia tässä viiden euron toppien, lyhythihaisten kauluspaitojen ja sukkasandaalien luvatussa maassa palvelusmotivaatio kävi taas uudessa huipussa. Koska vaikka kuinka pääsisi pariksi viikoksi Suurkaupunkeihin olemaan korkeasti koulutettu pohjoisen rodun edustaja, jonka tulotaso yhdistettynä Euroopan hintatasoon on jo ihan siedettävä niin mikään ei muuta sitä, että Tänään Jäljellä 30. Ikkunat auki Eurooppaan, ei tätä kestä.

Sade

Ja kuumailmapalloilu siirrettiin huonon sään vuoksi. Just my luck! Tyypillistä.
Joka tapauksessa, virkistävän vapaapäivän ohjelma koostui koko asunnon siivoamisesta. Lattiasta kattoon! Wow. Lisäksi muuttelimme hieman järjestystä, sain vihdoin (joo, vuoden täällä asuttuani...) läntättyä Clockwork Orange -julisteeni seinään.
Parhaita uusia puolia kämpässä ovat tätä nykyä:

• seinä, joka ei ole enää aivan tyhjä ja typerän näköinen
• huomattavasti avaramman näköinen olohuone
• sänky ikkunan edessä
• yksi uusi taulu
• äidiltäni ikilainaan saatu fatboy-säkkituoli

Nyt kelpaa sitten rötvätä.

JEE!

killinki

PS. Ville, mikset kirjoita blogiin matkoilta, tunnen oloni yxinäisexi ;_____;