98

Tänään jouduin valtaisan koetuksen eteen. Jouduin nimittäin tiskaamaan keittiöllisen astioita. Valitettavasti en tajunnut ottaa koko tiskiröykkiöstä valokuvaa ennen kuin olin jo urakan paremmalla puolella, mutta voin vakuuttaa, että aivan vitusti niitä oli. Kotitöiden (kuten kaikkien muidenkin töiden) tekeminen on tympeää.
   Ikävistä velvollisuuksista selvittyäni menin kaupungintalolle. Siellä äänestin ensi kertaa eduskuntavaaleissa. Numeroiden (5 ja 7) piirtäminen oli yllättävän vaikeaa. Äänestettyäni rötväsin hetken verran aulassa kermaisella nahkanojatuolilla ja kävin möystipaskalla kaupungintalon hienossa vessassa. Hih hih hih =) Seuraavana oli vuorossa oluthuone Kaisla. Siellä join seuraavat:

Malheur 10
Paulaner Salvator
Spitfire

Kaksi edellä mainittua ovat mainitut 1001 Beers You Must Try Before You Die-kirjassa, joten nyt olen juonut 98 / 1001.
   Malheur 10 (8 e, 0,33 l, alc. vol. 10 %) on pullokypsytetty belgialaisale. Maku oli suorastaan järkyttävän makea. Imelyys jäi kummittelemaan kitalakeen pitkäksi aikaa, eikä sen alta ollut juuri erityisempiä vivahteita havaittavissa. Jopa viime syksynä kokeilemani Delirium Tremens oli (muistaakseni) sopusuhtaisempi. Makeuden ohella huomattava piirre oli alkoholi, joka lämmitti kurkkutorvessa ja vatsalaukussa ihan mukavasti. En kuitenkaan voi väittää juuri nauttineeni. Vaikka hinta-kännisuhde olikin sinänsä ihan kohdallaan (4 euroa / alkoholiannos), ei Malheuria juuri yhtä pulloa enempää kestä maistella.
   Paulaner Salvator (saksalainen doppelbock, hanasta, 7,30 e, 0,5 l, alc. vol. 7,5 %) oli paljon miellyttävämpi kokemus, jos kohta ei millään tapaa järisyttävän mieleenpainuva. Kokonaisuudessaan erittäin neutraali ja tasapainoinen, jälkimaussa havaittavissa vain hieman tummasävyisiä vivahteita, maltaisuutta ja makeutta. Siinä missä Malheur 10:n tunnisti selvästi väkeväksi olueksi, ei tätä olisi hevillä uskonut 7,5 %:n vahvuiseksi. Kaiken kaikkiaan varsin helppo dokattava, tällä olisi helppo juoda itsensä humalaan jos halvalla saisi. Tuopin loppupuoliskon ehdittyä hetken aikaa lämmetä huomasin maltaisuuden korostuvan jälkimaussa enemmän. (No shit Sherlock.)
   Kahdeksan aikoihin sain seuraa Jallusta ja tilasin vielä Spitfiren (hanasta, jotai about 6 euroo, 0,5 l, alc. vol. 4,5 %). Sitä ei ole kirjassa, mutta olen pari kertaa aiemmin ostanut S-marketista. Kelpo bitter kaiken kaikkiaan. Alkoholistina olisin kaivannut toki hieman enemmän prosentteja, mutta maku oli mukavan vivahteikas: kukkean hedelmäinen, keskirunsaasti humaloitu, ja maltaisuuttakin löytyi sopivasti. Sopivan hapokas suutuntuma.
   Ruokaakin olen tänään ehtinyt syödä: yhden karjalanpiirakan, lautasellisen spaghettia tomaatti-tonnikalakastikkeen kera ja kaksi sämpylää, joissa pestoa. Taidan kipaista keittiössä tekemässä vielä yhden sämpylän.

~Rehis