Stressaantuminen on jännittävä ilmiö. En stressaa pääsykokeista ollenkaan, vaan olen suorastaan kiintynyt rakastettaviin pääsykoekirjoihini. Erityisesti kirjallisuustieteen opus on niin kiinnostava, että luen sitä huvikseni.
Pääsykoekirjojen koluamisen lisäksi elämäni koostuu tällä hetkellä lähinnä kolmentoista eri lapsen hoitamisesta. Paitsi että hoidan joka päivä viiden tunnin verran kahdeksaa kersaa, vahdin myös iltaisin ja viikonloppuisin koko ajan jonkun lasta. Tämän vuoden jälkeen olen erittäin vahvasti alkanut kyseenalaistaa suhtautumistani lapsiin. Olen asiaa perinpohjaisesti tutkittuani havainnut, että lastenhoito on uskomattoman paljon stressaavampaa kuin mikään työ mitä aikaisemmin olen elämässäni tehnyt. Tai sitten olen vain todella helposti stressaantuvaa sorttia. Pidän silti lapsien kanssa toimimisesta paljon - lapset ovat nerokkaita. Silti ne useasti onnistuvat stressaamaan minut hermoromahduksen partaalle. Aika törkeää. On hankalaa ja väsyttävää olla vastuullinen aikuinen. ;___;
Asiasta toiseen: tänään siirryin käyttämään kevättakkia. Harmi vaan, että ks. takki ei kestä vettä, ja aamusella tuli taas niin kamala kiire metroon, etten ehtinyt tutkia säätä sen enempää ennen kuin harpoin jo ulos ovesta. Valitettavasti tänään luultavasti sataa, ja joudun työtehtävien vaatiessa seisomaan ulkona yhteensä 45 minuuttia. Sateesta huolimatta. How much fun is that, exactly? Kevät on silti kiva, enkä oikeastaan tahtoisi valittaa, kun lumisateestakin on kerran jo päästy. Hei hei hei, kevätsade on ihan okei.
- shillinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti