sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Likaa, vaatteita ja enkeleitä

Exkursio jenkkien pääkaupunkiin New Yorkiin alkaa olla lopuillaan. Ensimmäinen viikonloppu selvinpäin sitten viime syksyn peruskoulutuskauden jälkeen on ottanut koville. Yöllä on väsyttänyt, mutta ei nukuttanut. Ajatuksissa laukkaa vuoroin rinnat ja pillut, vuoroin viina ja tupakka. Onneksi huomiselle ei ole jäljellä kuin kotimatka likaisessa aluspaidassa. Kaikki maailmalle tekemäni matkat jakvat yhden yhteisen piirteen: parasta on kotiin palaaminen. Luottokapteenini lentosuunnitelman toteutuessa kosketan rakkaan kotimaani betonilattiaa maanantaiaamuna klo 8.00. Oman suunnitelmani toteutuessa kosketan rakkaan lähibaarini puolijähmeää huurteista klo 9.00. Lisäksi tilaan annoksen viskiä ja poltan askin tupakkaa samalta istumalta.

Tänään leijonanosa illasta tulee vietettyä katsellen ESPN HD:ltä playoff-koripalloa kevytpepsiä siemaillen. Samalla on hyvä miettiä mitä kuluneesta viikosta on jäänyt käteen.

1. Kaupunki on kuin epävarmalla kirveskädellä muotoiltu keskenkasvuinen paska, joka on ottanut vaikutteita muunmuassa roomalaisesta infrastruktuurista (lue: kopioinut suoraan mutta tehnyt kahta isommaksi).

2. Anteeksipyytökulttuuri ihmetyttää hieman. Muita ihmisiä ei oikein tunnuta ottavan huomioon kuin vasta vahingon tapahduttua, jonka jälkeen anteeksipyytely on ylitsevuotavaisen hersyvää. Toisaalta posiitivispreventivisyyttä ei muutenkaan jenkeissä tunneta.

3. Vaatteet. Niitä on paljon ja ne ovat halpoja. Esim. Ralph Laurenin kaksiosapuvut 220 dollaria (152EUR). Matkan jälkeen luottoni vaatekokoelmaani on kasvanut hurjasti, enkä äkkiseltään keksi sellaista tilaisuutta mitä varten pitäisi vaateostoksilla pyörähtää. Nyt kelpaa kösmälösöpösmäillä. Vaatteita olen ostanut seuraavasti:

- Päällystakki
(Classic trench coat by Burberry)


- Kenkiä
Nahkaa ja krokotiilia, Steve Harvey Collection (ruskeina)
Lisäksi loaferit E. Lainetta ajatellen.



Kirjoituksen koko kasvaisi naurettavaksi jos kaiken listaisin, jotenka luetellaan näin kirjaimilla.
- Puku, Tommy Hilfiger, Ralph Laurenin puvut eivät tuntuneet nuorelle miehelle istuvan
- Irtotakki, Banana Republic
- 4-5 kauluspaitaa, Hilfiger, Calvin Klein, Club Room, III Bar
- Neule, Gant
- 3 (4?) kravattia, 1 rusetti (käsinsidottava!), Hilfiger/Ralph Lauren
- 3kpl housuja (vaaleanruskeat chinot, harmaat, vihreät), paikallisia "pienempiä" merkkejä. Erinomaisia.
- Alusvaatteita, Calvin Klein/Hilfiger
- Hatun, purjehdukseen,  Old Navy
- Hupparin, äärimmäisen sopiva kesäisiin purjehduksiin, Old Navy
- Edellisen kanssa yhteensopivat shortsit, Old Navy
- Solmioneula, _TRUMP COLLECTION_
- Paidan kovikkeita, Club Room
- Taskuliinoja, Club Room
- Huivin, Gant (GANTIN HUIVI!!11<<3<3<<3)

4. Naiset 
Täällä on mustia naisia, jotka eivät pukeudu hoppareiksi. He ovat kauniita. Täällä on lisäksi järkyttävän suuria mustia naisia. He ovat 190cm pitkiä ja painavat 210 kiloa. Mutta ne aidosti kauniit naiset. Suomessa olen nähnyt naisia, jotka ovat jumalan lahja ihmiskunnalle. Täällä olen nähnyt naisia, jotka ovat jumalan lahja toisille jumalille. 
Sieluni on matkalla repeytynyt kolmeen. Yksi jäi Miranda Kerriltä näyttävän naisen taskuun (ajalta ennen raskautta). Valitettavasti olin äitini kanssa. 


Toinen osa sielustani repesi irti kävellessäni Broadwayta pitkin takaisin hotellille. Tyttö näytti ruotsalaiselta. Hän kuiskasi "haluan imeä munaasi sinä raavas kuuma körmy". En varsinaisesti kuullut hänen sanovan tätä eikä varmaan kukaan muukaan, mutta totta se on yhtä kaikki. Näin katseesta. Hymystä. Valitettavasti olin äitini kanssa.

Lopullisesti sieluni repesi tänään. Olin muutenkin stressaantunut ja hotoissani Ralph Laurenin risteyksestä ja yli 400 dollaria maksavista kashmirneuleista. Astuin rappukäytävään ja herrasmiesmaisen kasuaaliin tapaani tepastelin ylös ajan patinoimia vihreitä portaita, väistäen kahta vastaantulevaa juppia. Ja sitten välähti. Kuin Manaaja-skreameri, repesi näkökenttääni maailman kaunein pepsodenthymy. Suklaaihoinen suojelusenkelini tuli keräämään minut korkoineen jättäen äitini pojasta maailmaan vain tyhjän kuoren joka ei voi enää koskaan olla onnellinen. Väistin häntä rappusissa ja hän hymyili hymyilemistään. Kävelin ohi ja tajusin vasta sitten hämmennystäni vastata eleeseen. Katsoin olkani yli kuin janoiten viimeisiä rippeitä katoavasta elämäni valosta, tietäen sen olevan sekuntien kuluttua iäksi mennyttä, yrittäen painaa mieleen jok'ikistä kasvojen piirrettä ja vartalon kurvia. Ja sitten se oli ohi.

En tiennyt itkeäkkö vai kustakko spermaa; kiihottuneisuus ja suru olivat sekoittuneet yhdeksi tunteeksi. Tämä kuvannee ensisilmäyksellä rakastumista. Nyt kehoni on tuulen raiskaama ja aivotiehyeni ulisevat tyhjyyttään kuin forza pakkasessa. 


Niinpä. Olin äitini kanssa. 

2 kommenttia: