En oo aikoihin kirjoittanu mitään. Ehkä koska mulla ei kuuteen viikkoon oo ollu vapaa-aikaa. Kymmenen tunnin kuluttua on ruotsin suullinen tentti. En osaa sanastoa yhtään. Ei nappaa. Elämäni tiivistyy seuraavaan:
Ville
torstai 8. joulukuuta 2011
maanantai 7. marraskuuta 2011
Yellow Brick Road
Eilen olin yksin kaupassa työvuorossa. Sinne saapui eräs venäläinen mies, joka ei puhunut ilmeisesti mitään muuta kieltä kuin venäjää, koska hän tervehti minua venäjäksi ja kun kysyin englanniksi, voinko auttaa, hän ei tajunnut mitään.
Kuuntelin juuri tuolla hetkellä Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Roadia ja hetken päästä huomasin, että mainitsemani venäläismies hyräili biisin tahdissa. Juuri kun hän oli poistumassa kaupasta, hän vielä kiitti venäjäksi ja lähti sitten tanssien ja laulaen ulos kaupasta. Silloin ilmeeni oli tämä. Kyseinen keissi piristi loppuiltaani mukavasti.
killinki
Kuuntelin juuri tuolla hetkellä Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Roadia ja hetken päästä huomasin, että mainitsemani venäläismies hyräili biisin tahdissa. Juuri kun hän oli poistumassa kaupasta, hän vielä kiitti venäjäksi ja lähti sitten tanssien ja laulaen ulos kaupasta. Silloin ilmeeni oli tämä. Kyseinen keissi piristi loppuiltaani mukavasti.
killinki
tiistai 25. lokakuuta 2011
Nyt. Mitä.
Näin melko friikkiä unta.
Ensin olin perheeni kanssa maanpaossa jostakin syystä, ja piilottelimme vanhassa lukiossani jossain kellaritilassa jota ei oikeasti ole olemassa. Sinne sitten ilmestyi myös historianopettajani hengaamaan ja soittamaan haitaria, ja pian paikalle saapui myös yläasteaikainen historianopettajani, joka hetken chillailtuaan ryhtyi ammuskelemaan ympäriinsä. Perheeni oli tässä vaiheessa onnekseni kadonnut, joten itse pakenin ulos Inception-tyyliseen talvivuoristomaisemaan, jossa heti välittömästi ulos päästyäni minuun törmäsikin auto, joka tuli tyhjästä ja katosi saman tien. Molemmat jalkani taisivat murtua, koska en pystynyt kävelemään ja muutenkin sattui saatanasti. Raahauduin sitten johonkin suuntaan pakoon, kunnes jostain toisesta suunnasta minua ammuttiin kahdesti johonkin rintakehän alueelle. Makasin sitten siinä hangessa hetkisen ja meinasin jopa miettiä että "wtf, tän on pakko olla unta" mutta uni ei silti muuttunut selkouneksi vaan jostain ilmestyi ambulanssi joka poimi minut kyytiin.
Seuraavaksi ilmestyinkin "autokouluun" jossa oli vanha yläasteluokkani oppilaina. Tämä autokoulu piti sisällään törmäilyautotyyppisen radan, jossa kuitenkin autojen seassa kulki aitoja metroja ja busseja ja muuta vaarallista, joita piti sitten väistellä. Ajokorttia ei tietenkään saanut, jos muussautui metron alle.
Haluaisiko joku kenties kertoa minulle että mitä helvettiä?
killinki
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
perjantai 23. syyskuuta 2011
Better things in life
Voisi luulla, että alan kyllästyä hehkutukseen. En vitussa.
Kun miettii missä olin jotakuinkin vuosi sitten ja missä nyt ollaan niin onhan tämä nyt saatana oikeutettua. Vuosi sitten olin aamukasankoltiainen uppoavassa laivassa assistentin pestissä; välillistä vastuuta muttei vapaita käsiä. Yritä siinä sitten uida.
Verrataan tähän päivään. Päivisin saan opiskella aihetta joka kiinnostaa ja jonka eteen on nähnyt vaivaa. Halutessani voin noutaa ilmaisen Financial Timesin kirjastosta joka päivä. Sähköpostiini tulvii työtarjouksia parin eri rekryfirman välittäminä. Iltaisin saa bilettää milloin missäkin seuranani isänmaan tuleva yläluokka. Toisinaan tanssitaan pöydillä lääkisläisten kanssa, toisinaan reivataan puvut päällä oikkareiden kera ja könytään kuin Draper konsanaan. (Joskus myös teekkareiden ja humanistien kanssa tulee näyttäydyttyä mutta sattuuhan kaikille erehdyksiä)
Kylterisouduissa naureskeltiin sille, kuinka allekirjoittanut on taas krapulassa ettei soutamaankaan jaksa. Miks sä aina ravaat noissa muidenkin bileissä? Ja ens kerral sanot mullekin.
Viikolla kävin äidin luona. Äiti puheli pitkään vaarallisista houkutuksista ja potentiaalisesti huonosta seurasta. Rivien välistä selkeni lopulta: "Ethän ryhdy talousrikolliseksi vaikka tilaisuus tarjoutuisikin." Don't do drugs. Don't steal. Don't get locked up for insider trading. Niin koominen kuin tilanne olikin tunsin itseni imarrelluksi.
Ensi maanantaina haen projektipäälliköksi markkinointi- & viestintätehtäviin. Jollain se maamme suurimman johtajakoulun kokoinen lovi CV:ssä on paikattava. Wish me luck.
Nyt palkitsen itseni lasillisella negronjakkia eli Hennessyä. Lisäksi olen päättänyt tilata mittatilauspuvun. Tai kaksi. We all deserve the finer things in this life.
Kun miettii missä olin jotakuinkin vuosi sitten ja missä nyt ollaan niin onhan tämä nyt saatana oikeutettua. Vuosi sitten olin aamukasankoltiainen uppoavassa laivassa assistentin pestissä; välillistä vastuuta muttei vapaita käsiä. Yritä siinä sitten uida.
Verrataan tähän päivään. Päivisin saan opiskella aihetta joka kiinnostaa ja jonka eteen on nähnyt vaivaa. Halutessani voin noutaa ilmaisen Financial Timesin kirjastosta joka päivä. Sähköpostiini tulvii työtarjouksia parin eri rekryfirman välittäminä. Iltaisin saa bilettää milloin missäkin seuranani isänmaan tuleva yläluokka. Toisinaan tanssitaan pöydillä lääkisläisten kanssa, toisinaan reivataan puvut päällä oikkareiden kera ja könytään kuin Draper konsanaan. (Joskus myös teekkareiden ja humanistien kanssa tulee näyttäydyttyä mutta sattuuhan kaikille erehdyksiä)
Kylterisouduissa naureskeltiin sille, kuinka allekirjoittanut on taas krapulassa ettei soutamaankaan jaksa. Miks sä aina ravaat noissa muidenkin bileissä? Ja ens kerral sanot mullekin.
Viikolla kävin äidin luona. Äiti puheli pitkään vaarallisista houkutuksista ja potentiaalisesti huonosta seurasta. Rivien välistä selkeni lopulta: "Ethän ryhdy talousrikolliseksi vaikka tilaisuus tarjoutuisikin." Don't do drugs. Don't steal. Don't get locked up for insider trading. Niin koominen kuin tilanne olikin tunsin itseni imarrelluksi.
Ensi maanantaina haen projektipäälliköksi markkinointi- & viestintätehtäviin. Jollain se maamme suurimman johtajakoulun kokoinen lovi CV:ssä on paikattava. Wish me luck.
Nyt palkitsen itseni lasillisella negronjakkia eli Hennessyä. Lisäksi olen päättänyt tilata mittatilauspuvun. Tai kaksi. We all deserve the finer things in this life.
lauantai 17. syyskuuta 2011
SEFE vittu maksaa
UUU what a night. Too much money in the bank account.
Joo. Nyt on siis ekat viikot kauppiksessa takana. Onneksi olen kylteri, muuten maksani ei päätyisi kirroosiin.
Eilen olin sitseillä, ne oli vitun hyvät bileet. Päädyin tanssimaan pöydälle rymikseen litran stobe kourassa ja lääkistyzy lanteilla. Oh yes, life is good.
Voisin yrittää kirjoittaa enemmän mutta tämäkin on pakkopullaa. Long story short - life is awesome. En oo pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen. Ja tätä riittää parhaimmillaan yhdeksän vuotta.
Teekkarilla ei oo noppia, teekkarilla ei oo naista
Töissä teekkarilla ei oo yhtään alaista.
Vitun köyhät. Det var det bästa, det bästa vi har hört.
Joo. Nyt on siis ekat viikot kauppiksessa takana. Onneksi olen kylteri, muuten maksani ei päätyisi kirroosiin.
Eilen olin sitseillä, ne oli vitun hyvät bileet. Päädyin tanssimaan pöydälle rymikseen litran stobe kourassa ja lääkistyzy lanteilla. Oh yes, life is good.
Voisin yrittää kirjoittaa enemmän mutta tämäkin on pakkopullaa. Long story short - life is awesome. En oo pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen. Ja tätä riittää parhaimmillaan yhdeksän vuotta.
Teekkarilla ei oo noppia, teekkarilla ei oo naista
Töissä teekkarilla ei oo yhtään alaista.
Vitun köyhät. Det var det bästa, det bästa vi har hört.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Helsingin juhlaviikot. Olen käynyt muutamassa esityksessä ja nähnyt hienoa kulttuuria. Lisäksi tänään olin elokuvaensi-illassa ja jatkoilla, mikä oli ihan veikeää vaihtelua, joskin dominoivin tunne elämässäni taitaa yleisesti olla häpeä. Kulttuuri on silti tärkeää!
Kuumailmapalloon en ole päässyt vieläkään, mikä yllätys. Huomenna taas töihin, johan tästä vapaapäivästä on ehditty nauttia!
Tärkeää:
Viikon elokuva: Easy Rider
Viikon tv-sarja: Six Feet Under
Viikon yhtye: Red Hot Chili Peppers
Viikon biisi: Sparks: This Town Ain't Big Enough For The Both Of Us
killinki
PS. Se RHCP-levy on ainakin ensikuuntelemalta ihan laimea ja typerä. Siksi olenkin pakkomielteenomaisesti kuunnellut pelkkiä vanhoja suosikkejani kuten Blood Sugar Sex Magikia ja One Hot Minutea ihan vain unohtaakseni uuden levyn surkeuden.
tiistai 30. elokuuta 2011
Vitthu tää o
Mulla oli toinen teksti kesken mutta kirjoitan sen loppuun toiste. Nyt totean että vitthu tää on. Kannatti odottaa.
^___________________________________________________________^
^___________________________________________________________^
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Talvi tulee
Lähiaikoina olen tehnyt kaikenmoista jännittävää. Siis todella, todella jännittävää.
Töissä käymisen ohella olen ehtinyt säätää vaikka mitä jännää, energiaa kun riittää vaikka millä mitalla! Olen muun muassa koukuttautunut uudestaan Six Feet Underiin ja klezmermusiikkiin, tai no, erityisesti nyt olen ronkkinut ikivanhan Taraf de Haïdoux -levyni jostakin mystisestä kolkasta ja fiilistellyt myös Doina Klezmeriä muun muassa tänään iltapäivällä käydessäni Sisäpihat soimaan! -musiikkitapahtumassa. Erittäin kiehtovaa. Tämän lisäksi olen myös riehunut ympäriinsä ja ostellut hullun lailla tavaroita, koska vanha sisäinen shopaholicini on herännyt jälleen, hups. Tilasin mm. Jumpin-haalarin. Eipä maksanut kuin satasen.
Töissä käymisen ohella olen ehtinyt säätää vaikka mitä jännää, energiaa kun riittää vaikka millä mitalla! Olen muun muassa koukuttautunut uudestaan Six Feet Underiin ja klezmermusiikkiin, tai no, erityisesti nyt olen ronkkinut ikivanhan Taraf de Haïdoux -levyni jostakin mystisestä kolkasta ja fiilistellyt myös Doina Klezmeriä muun muassa tänään iltapäivällä käydessäni Sisäpihat soimaan! -musiikkitapahtumassa. Erittäin kiehtovaa. Tämän lisäksi olen myös riehunut ympäriinsä ja ostellut hullun lailla tavaroita, koska vanha sisäinen shopaholicini on herännyt jälleen, hups. Tilasin mm. Jumpin-haalarin. Eipä maksanut kuin satasen.
Olen ostanut myös kaikkea muuta tärkeää kuten läjän DVD- ja CD-levyjä. Vaatteista sentään olen pitäytynyt erossa, tai siis no, melkein. Tänään kävin myymässä läjän vaatteita Valtterin kirppiksellä ja tulin kotiin vain neljän uuden vaatekappaleen kanssa. Lisäksi ostin kengät. Ja pari korua. Taas. Enkä myynyt yhtäkään paria kenkiä tänään, hups...
Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen että olen yksinkertaisesti aivan surkea säästämään rahaa ja olen perusluonteeltani tuhlari.
Kaikkien muiden koulu alkaa, minunpa ei alakaan sillä en päässyt opiskelemaan, voi hittolainen! Harmin paikka. Shit happens. Tant pis. Voi voi. Häh häh hää.
Joulukuun alussa lähden Saksaan. Edelliset matkakokemukseni Saksasta (kolme kertaa) ovat olleet melko ikäviä. Toivon että asenteeni muuttuu, ja ennen kaikkea että Red Hot Chili Peppers, jota menen katsomaan, ei ole ihan paska. En ole todellakaan uskaltanut vielä kuunnella niiden uutta levyä, jonka tosin ostin jo. Onko nössömpää, kuin antaa levyn nimeksi I'm With You? No, okei, joo, on. Vielä nössömpää on antaa levyn nimeksi Stadium Arcadium, joka muuten olikin sitten koko yhtyeen historian typerin ja laimein ja huonoin albumi. Joten en siis suoraan sanottuna uskalla kuunnella tätä uutta. Mitäs jos se onkin ihan paska, ja olen taas lähettänyt kaikki rahani taivaan tuuliin päästäkseni kuuntelemaan jotain sontaa livenä? Pelottaa. Toivon erittäin paljon että I'm With You on parempi kuin miltä nimi, tai kansikuva, tai yhtään mikään näyttää.
Perkeleen Freddie Mercury, kun kuolit. ;____________; Tahdon vain nähdä Queenin livenä.
Ystävälliset ja hyvin viralliset terveiset killingiltä.
PS. Torstaina yritän mennä taas kuumailmapalloilemaan. Mistä lyödään vetoa, että silloin sataa sammakoita?
maanantai 22. elokuuta 2011
Excitement
Oi kuusipuu oi kuusipuu
Viimeinen viikko käynnistyi tänään. Hoidettuani pankkirutiinit katselin aamukasaani ja hymyilin hieman. Tarkistin päivän pokemonin(charizard) ja kuuntelin Iron Maidenin The Number of the Beastin. Sitten kopioin verotuspäätöksiä ja vuokrasoppareita ja opintotukihakemukseni liiteluettelon. Ai saatana.
Eilen kärsin jokseenkin eeppisestä krabbiksesta mutta harrastin silti liikuntaa pyöräilyn ja muuttolaatikkoraijaamisen merkeissä. Luovutin ns. lapsuudenkotini avaimen. Nyyh.Tarkastelin Kauppiksen opinto-opasta vallan hotoissani kurssiluetton sisällöstä. Myös sivuaineen suorittaminen ulkomailla vaikuttaa melko kermaiselta ainakin yhteistyöyliopistoja tutkaillessa. Stanford, anyone?
Keskiviikkona pitäisi jaksaa juhlia Antin viimeistä iltaa Suomessa, torstaina on ekat kauppiksen bileet ja perjantaina merkantilistinen superkombo. Lähdetään tänään... Ensi viikko sujunee niin ikään aika dokatuissa merkeissä, keskiviikkona on koko Aallon yhteiset bileet. Laria lainatakseni "UI!" Ensi viikon perjantaina kalenterissa kummittelee kauppiksen omat mursubileet ja myös ensimmäinen koe(matematiikkaa ja tilastotiedettä liikeenjohdolle tasokoe), johon tutorin mukaan olisi syytä opiskella tällä viikolla jos niin aikoo tehdä koska ekalla viikolla on "niin paljon muuta aktiviteettia."
Tästä se sitten lähtee, elämän kermaisimmat viisi ja jotain vuotta.
Viimeinen viikko käynnistyi tänään. Hoidettuani pankkirutiinit katselin aamukasaani ja hymyilin hieman. Tarkistin päivän pokemonin(charizard) ja kuuntelin Iron Maidenin The Number of the Beastin. Sitten kopioin verotuspäätöksiä ja vuokrasoppareita ja opintotukihakemukseni liiteluettelon. Ai saatana.
Eilen kärsin jokseenkin eeppisestä krabbiksesta mutta harrastin silti liikuntaa pyöräilyn ja muuttolaatikkoraijaamisen merkeissä. Luovutin ns. lapsuudenkotini avaimen. Nyyh.Tarkastelin Kauppiksen opinto-opasta vallan hotoissani kurssiluetton sisällöstä. Myös sivuaineen suorittaminen ulkomailla vaikuttaa melko kermaiselta ainakin yhteistyöyliopistoja tutkaillessa. Stanford, anyone?
Keskiviikkona pitäisi jaksaa juhlia Antin viimeistä iltaa Suomessa, torstaina on ekat kauppiksen bileet ja perjantaina merkantilistinen superkombo. Lähdetään tänään... Ensi viikko sujunee niin ikään aika dokatuissa merkeissä, keskiviikkona on koko Aallon yhteiset bileet. Laria lainatakseni "UI!" Ensi viikon perjantaina kalenterissa kummittelee kauppiksen omat mursubileet ja myös ensimmäinen koe(matematiikkaa ja tilastotiedettä liikeenjohdolle tasokoe), johon tutorin mukaan olisi syytä opiskella tällä viikolla jos niin aikoo tehdä koska ekalla viikolla on "niin paljon muuta aktiviteettia."
Tästä se sitten lähtee, elämän kermaisimmat viisi ja jotain vuotta.
lauantai 13. elokuuta 2011
Workaholic
Heh, heh, hee.
Olen lähiaikoina ollut kerrankin ihan ylpeä itsestäni, kun selvisi että saatan ehkä osata myydä jotakin muuta kuin viidenkymmenen sentin hintaisia minipehmiksiä. Olen lisäksi upouuteen työpaikkaani todella tyytyväinen, sillä enää ei itketä ja hajota, tylsistytä hengiltä tai haista paistorasvalta aamusta iltaan kuten kolmessa edellisessä työpaikassani. Nyt yksinkertaisesti kauppaan tuotteita joista ainakaan toistaiseksi en tiedä juuri enempää kuin asiakaskaan. Tai no, riippuuhan se vähän tuotteesta, onneksi.
Lähiaikoina kun on ollut hiukan vähemmän aikaa katsoa leffoja (vain 3 viikossa, jestas) olen lähinnä keskittynyt jälleen pohtimaan elämäni kannalta merkityksellistä musiikkia. Uutta musaa on nyt kesällä löytynyt, ja mikä parasta en ole kuunnellutkaan mitään muuta kuin uusia löytöjäni. Tai no, okei, olen. Valehtelin. Olen kuunnellut myös Voicea menomatkoilla töihin, ja takaisinmatkoilla vanhoja suursuosikkejani kuten Talking Headsin Stop Making Senseä ja Fleetwood Macin nimikkoalbumia ja T-Rexin Electric Warrioria. Elämä on ihan kivaa näin kesäisin, vaikka kohtahan tulee taas talvi ja angsti.
killinki
Olen lähiaikoina ollut kerrankin ihan ylpeä itsestäni, kun selvisi että saatan ehkä osata myydä jotakin muuta kuin viidenkymmenen sentin hintaisia minipehmiksiä. Olen lisäksi upouuteen työpaikkaani todella tyytyväinen, sillä enää ei itketä ja hajota, tylsistytä hengiltä tai haista paistorasvalta aamusta iltaan kuten kolmessa edellisessä työpaikassani. Nyt yksinkertaisesti kauppaan tuotteita joista ainakaan toistaiseksi en tiedä juuri enempää kuin asiakaskaan. Tai no, riippuuhan se vähän tuotteesta, onneksi.
Lähiaikoina kun on ollut hiukan vähemmän aikaa katsoa leffoja (vain 3 viikossa, jestas) olen lähinnä keskittynyt jälleen pohtimaan elämäni kannalta merkityksellistä musiikkia. Uutta musaa on nyt kesällä löytynyt, ja mikä parasta en ole kuunnellutkaan mitään muuta kuin uusia löytöjäni. Tai no, okei, olen. Valehtelin. Olen kuunnellut myös Voicea menomatkoilla töihin, ja takaisinmatkoilla vanhoja suursuosikkejani kuten Talking Headsin Stop Making Senseä ja Fleetwood Macin nimikkoalbumia ja T-Rexin Electric Warrioria. Elämä on ihan kivaa näin kesäisin, vaikka kohtahan tulee taas talvi ja angsti.
killinki
PS. Mikä helvetin pakko joka tusinaleffassa/-tv-sarjassa on nykyään soittaa Try A Little Tendernessiä? Pakkoko kaikki on pilata, saatana...
PPS. En ole vieläkään päässyt kuumailmapalloilemaan. Tiistaina uusi yritys...
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Workaholic
Tänään jäljellä kahdeksantoista.
Nyt on ansaitun kesäloman jälkeen painettu taas duunia kahdeksan päivää. Jokaisen työtehtävän kohdalla tuntuu niskassa polttavan ajatus "joo ei näillä aamuilla" pohtiessani miten paljon energiaa mihinkin työtehtävään laittaa. Viime viikko kului melko pitkälti loman aikana tulleitä rästejä paikkaillessa, mikäs siinä.
Viikonloppuna juhlittiin Epun nollaa. Alkuillasta join Maxilla Koskenkorvaa(oli muuten hieno tunne poistaa kyseistä juomaa monopoliliikkeestä, joskin Eristoffin hintaan tottuneena kallista). Katselimme musiikkivideoita, kiusasimme naapureita vallan vaikuttavilla soittopeleillä ja katselimme Toby Turnerin Amnesia-videoita. Good fun. Vallan kestikkäällä tuulella kun olin, tarjosin kossua myös Epulle ja Ilmarille. Oli virkistävää tavata vanhoja sykkiläisiä melko pitkästä aikaa.Päädyimme Kruununhakaan Marian Helmeen juomaan viiniä ja keskustelemaan henkeviä Ilmarin, Erkin ja Anteron kanssa. Suurena voittona voidaan pitää sitä, että Erkki lyhensi velkaansa. Väärä ovi.
Lauantaina pukeuduin uuteen pukuuni ja strollasin Espaa ihan vitun tyytyväisenä itseeni. Hengailimme Jallun ja Saran kanssa ja katsoimme epsanjalaista laatuleffaa Topeliuksenkadulla. Olin kuolla nälkään, koska ruokaa oli tarjolla melko niukasti mutta eihän sellaisesta sovi valittaa.
Sunnuntaina olin serkkuni rippijuhlissa, joissa ei tarjoiltu alkoholia. Ihailimme vastavalmistunutta kartanoa ja bamlasin skeidaa. Kannustin päivänsankaria ahkeroimaan ja hakemaan lopulta oikikseen, eihän se nyt sovi että yksin kannattelen sukumme akateemisia perinteitä. Lisäksi keskusteltiin hartaassa hengessä taloustilanteesta. Koska käytän merkittävän osan työpäivästäni talousuutisten lukemiseen(esim cnbc.com on osoittautunut vallan kelvolliseksi sivustoksi) kuunnellaan mielipiteitäni ihan eri tavalla kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Kaiketi myös akateemisella tittelillä oli tekemistä asian kanssa. I alla fall, oli ihan kivaa.
Maanantaina oli muuten ihan perus työpäivä, joskin iltapäivällä debrieffasin kahden assistenttini kanssa jotka hoitivat puolestani pari projektia kesän aikana. Skarppeja tyttöjä, Sykin ykkösiä. Delegointi - ihan vitun hyvä juttu. Eilen lueskelin Ranskan ja länsinaapurin vuokralaisyhdistysten lehtiä etsiskellen sopivaa tekstiä lainattavaksi omaan lehteen. Lisäksi huvitusta aiheutti alkujaan 69 snt:n Itellan lasku, joka esimiehen failailun takia on paisunut 30e laskuksi ja edennyt perintätoimistolle asti. Siitä vielä ku luottotiedot menis ni ai että. Well, not my headache.
Muilta osin koko eilinen sujui taas muuttopuuhissa lastatessani pakettiautoa täyteen tavaraa Kymenlaaksoon vietäväksi. Oli kermaista astella m-kasijotain maastotakissa ja Nokian kumisaappaissa tarkestellen uutta maa-aluettamme. Lisäksi nautin suuresti pulikoinnista Suomen 7. syvimmässä järvessä.
Perjantaiksi voisin kokeilla kepillä jäätä ja kuntoisuuslomaa, johan tässä on rehkitty taas.
Nyt on ansaitun kesäloman jälkeen painettu taas duunia kahdeksan päivää. Jokaisen työtehtävän kohdalla tuntuu niskassa polttavan ajatus "joo ei näillä aamuilla" pohtiessani miten paljon energiaa mihinkin työtehtävään laittaa. Viime viikko kului melko pitkälti loman aikana tulleitä rästejä paikkaillessa, mikäs siinä.
Viikonloppuna juhlittiin Epun nollaa. Alkuillasta join Maxilla Koskenkorvaa(oli muuten hieno tunne poistaa kyseistä juomaa monopoliliikkeestä, joskin Eristoffin hintaan tottuneena kallista). Katselimme musiikkivideoita, kiusasimme naapureita vallan vaikuttavilla soittopeleillä ja katselimme Toby Turnerin Amnesia-videoita. Good fun. Vallan kestikkäällä tuulella kun olin, tarjosin kossua myös Epulle ja Ilmarille. Oli virkistävää tavata vanhoja sykkiläisiä melko pitkästä aikaa.Päädyimme Kruununhakaan Marian Helmeen juomaan viiniä ja keskustelemaan henkeviä Ilmarin, Erkin ja Anteron kanssa. Suurena voittona voidaan pitää sitä, että Erkki lyhensi velkaansa. Väärä ovi.
Lauantaina pukeuduin uuteen pukuuni ja strollasin Espaa ihan vitun tyytyväisenä itseeni. Hengailimme Jallun ja Saran kanssa ja katsoimme epsanjalaista laatuleffaa Topeliuksenkadulla. Olin kuolla nälkään, koska ruokaa oli tarjolla melko niukasti mutta eihän sellaisesta sovi valittaa.
Sunnuntaina olin serkkuni rippijuhlissa, joissa ei tarjoiltu alkoholia. Ihailimme vastavalmistunutta kartanoa ja bamlasin skeidaa. Kannustin päivänsankaria ahkeroimaan ja hakemaan lopulta oikikseen, eihän se nyt sovi että yksin kannattelen sukumme akateemisia perinteitä. Lisäksi keskusteltiin hartaassa hengessä taloustilanteesta. Koska käytän merkittävän osan työpäivästäni talousuutisten lukemiseen(esim cnbc.com on osoittautunut vallan kelvolliseksi sivustoksi) kuunnellaan mielipiteitäni ihan eri tavalla kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Kaiketi myös akateemisella tittelillä oli tekemistä asian kanssa. I alla fall, oli ihan kivaa.
Maanantaina oli muuten ihan perus työpäivä, joskin iltapäivällä debrieffasin kahden assistenttini kanssa jotka hoitivat puolestani pari projektia kesän aikana. Skarppeja tyttöjä, Sykin ykkösiä. Delegointi - ihan vitun hyvä juttu. Eilen lueskelin Ranskan ja länsinaapurin vuokralaisyhdistysten lehtiä etsiskellen sopivaa tekstiä lainattavaksi omaan lehteen. Lisäksi huvitusta aiheutti alkujaan 69 snt:n Itellan lasku, joka esimiehen failailun takia on paisunut 30e laskuksi ja edennyt perintätoimistolle asti. Siitä vielä ku luottotiedot menis ni ai että. Well, not my headache.
Muilta osin koko eilinen sujui taas muuttopuuhissa lastatessani pakettiautoa täyteen tavaraa Kymenlaaksoon vietäväksi. Oli kermaista astella m-kasijotain maastotakissa ja Nokian kumisaappaissa tarkestellen uutta maa-aluettamme. Lisäksi nautin suuresti pulikoinnista Suomen 7. syvimmässä järvessä.
Perjantaiksi voisin kokeilla kepillä jäätä ja kuntoisuuslomaa, johan tässä on rehkitty taas.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Mies lähti Wienist mut Wien ei miehest
Tämä viikko on ollut loistava, valehtelematta paras vuoteen. Omistan paitsi rantatontin Kouvolasta(darrashopping as it should be) olen myös osakkaana osakeyhtiössä. Elämä ei ole aikoihin hymyillyt näin leveästi.
This is my finest hour.
Black shots. Ihan vitun hyvä juttu.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
RUOKABLOGI
Jee, ruokablogi on palannut.
Ihan vain siksi että vietän juuri töissä mukavaa neljän päivän aamuvuoroputkea, ja yritän tässä nyt pysyä hereillä ainakin iltaseitsemään saakka, että saisin sitten yöllä edes vähän nukuttua ja olisin pirteä ja iloinen kello varttia vaille neljä aamulla. Mikäs sen parempaa hereilläpysymispuuhaa kuin ruoanlaitto (jos nukahdan, niin kuolen kun talo palaa yms).
Aivoni ovat kuitenkin sen verran zombietilassa, että pitäydyn melko yksinkertaisissa ruokalajeissa: tällä kertaa valmistan siis sienirisottoa, hurraa! Tää o hei sit viel niinku mun oma resepti. Et tota.
1. Ihan aluksi suosittelen kauppaanmenemistä. Sieltä kannattaa ostaa ainakin risottoriisiä (juntit ja nevarit käyttävät risottoon tavallista riisiä, lol), sipulia ja herkkusieniä ja halutessaan esimerkiksi parmesanjuustoa. Lisäksi ruokaan sopivat mainiosti esimerkiksi herneet. Oletan, että joka kodista löytyy esim. öljyä paistamiseen, mustapippuria, suolaa ja kasvisliemikuutioita, mutta JOS EI LÖYDY niin osta niitäkin.
2. Levitä kaikki tavarat ympäriinsä mahdollisimman sotkuisesti. Sen jälkeen laita n. litra vettä kiehumaan ja kasvisliemikuutio (halutessasi voit korvata tämän jollain ihQlla maustesekoituksella) sekaan. Odotellessasi veden kiehumista voit pilkkoa sipulin ja herkkusienet.
4. Paista pilkottuja sipuleita hetkisen aikaa, lopulta heitä sekaan myös n. 3dl risottoriisiä. Paista koko sörsseliä sen aikaa, että riisi muuttuu hiukan läpikuultavaksi.
6. Kun kaikki vesi on imeytynyt riisiin, viskaa pilkotut herkkusienet sekaan.
9. Mäys.
t. et kyllä ikinä arvaa
PS. Olen pysynyt hereillä jo melkein kaksi tuntia työvuoron loppumisen jälkeen. Eihän tää oo vaikeaa.
PSS. Oli nii hyvä et oli pakko kokeilla itse ja vähä modata, eli lykkiä sinisimpukoita sekaan. Hyvää tuli!
t. se toinen tyyppi
Ihan vain siksi että vietän juuri töissä mukavaa neljän päivän aamuvuoroputkea, ja yritän tässä nyt pysyä hereillä ainakin iltaseitsemään saakka, että saisin sitten yöllä edes vähän nukuttua ja olisin pirteä ja iloinen kello varttia vaille neljä aamulla. Mikäs sen parempaa hereilläpysymispuuhaa kuin ruoanlaitto (jos nukahdan, niin kuolen kun talo palaa yms).
Aivoni ovat kuitenkin sen verran zombietilassa, että pitäydyn melko yksinkertaisissa ruokalajeissa: tällä kertaa valmistan siis sienirisottoa, hurraa! Tää o hei sit viel niinku mun oma resepti. Et tota.
1. Ihan aluksi suosittelen kauppaanmenemistä. Sieltä kannattaa ostaa ainakin risottoriisiä (juntit ja nevarit käyttävät risottoon tavallista riisiä, lol), sipulia ja herkkusieniä ja halutessaan esimerkiksi parmesanjuustoa. Lisäksi ruokaan sopivat mainiosti esimerkiksi herneet. Oletan, että joka kodista löytyy esim. öljyä paistamiseen, mustapippuria, suolaa ja kasvisliemikuutioita, mutta JOS EI LÖYDY niin osta niitäkin.
2. Levitä kaikki tavarat ympäriinsä mahdollisimman sotkuisesti. Sen jälkeen laita n. litra vettä kiehumaan ja kasvisliemikuutio (halutessasi voit korvata tämän jollain ihQlla maustesekoituksella) sekaan. Odotellessasi veden kiehumista voit pilkkoa sipulin ja herkkusienet.
3. Veden kiehuttua siirrä se johonkin astiaan pois tieltä kattilasta. Tätä ei tietty tarvitse tehdä jos omistat kaksi TOSI HYVÄÄ kattilaa.
4. Paista pilkottuja sipuleita hetkisen aikaa, lopulta heitä sekaan myös n. 3dl risottoriisiä. Paista koko sörsseliä sen aikaa, että riisi muuttuu hiukan läpikuultavaksi.
5. Kun riisi näyttää hienolta, laske lämpötilaa reilusti (12 -> 5) ja odota hetkinen. Sitten ala annostella pieninä annoksina (1-2 dl) sitä jonnekin siirtämääsi vettä riisin + sipulin joukkoon. Anna veden imeytyä kokonaan, ennen kuin lisäät sitä. Veden imeydyttyä lisää taas pieni annos, odota, ja lisää taas, kunnes vesi loppuu. Tähän menee arviolta 30-60 min.
7. Visko sekaan parmesanjuustoa niin paljon kuin haluat (itse laitoin ehkä 1 dl). Jos olet suuri juustofani, laita hitosti. Jos olet läski, voit lisätä myös esimerkiksi voita tai muuta paskaa sekaan. Jos sulla oli niitä herneitä / muita asioita jota välttämättä haluat ruokaasi laittaa, lisää ne vaikka nyt.
8. Maista koko sörsseli mustapippurilla ja suolalla.
9. Mäys.
t. et kyllä ikinä arvaa
PS. Olen pysynyt hereillä jo melkein kaksi tuntia työvuoron loppumisen jälkeen. Eihän tää oo vaikeaa.
PSS. Oli nii hyvä et oli pakko kokeilla itse ja vähä modata, eli lykkiä sinisimpukoita sekaan. Hyvää tuli!
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Kesäloma ja salee ihan vitun hyvät jutut
Viimeiset kolme viikkoa olen ollut ansaitulla HL-putkella. Ensimmäinen viikko oltiin Helsingissä, toinen Madridissa ja kolmas Keski-Euroopassa. Ottaen huomioon miten paljon odotuksia, joiden täyttäminen on vaikeaa oli viikoille ladattu, lunasti loma toiveet mainiosti.
Niin paljon on ehtinyt tapahtua, ettei paristakymmenestä päivästä saa millään kattavaa pakettia. Etenkin Wienin (ja Bratislavan) tapahtumista on perin vaikea kertoa, sillä miten paljon lukijana saisit irti maneleipien ylistyksestä, kymmenen black shotin ratkaisevasta luonteesta illan kuin illan kulkuun, kermasaaren chillaxeerauksista tai kaikesta siitä väsymyksen, humalan, darran ja Gösserin sekaisesta läpästä ja päätöksistä, jotka ovat oikeastaan salee ihan vitun hyviä juttuja.
I'll give it my best shot. Eristoff Black shot.
Sunnuntai-iltana täytin kaksikymmentä(joo kiitos kiitos). Sunnuntaina myös menetin sydämeni Wienille ensi kerran. Antin rötvätessä minä ja Atte lähdimme seikkailemaan Mariagiflmistraßelle ja päädyimme ugniin ketjuravintolaan(kaikki on sunnuntaisin kiinni käytännössä koska Jeesus) syömään Cordon Bleuta ja samalla maistoin ensi kertaa Gösseriä. Tuo oluista jaloin maksoi 2,90e/50cl, mikä oli ravintolahinnaksi ihan siedettävä. Myöhempi viisaus tiesi asettaa katuhinnan johonkin 70snt:n ja euron välille. Olut oli herkullista ollakseen paikallista Koffia.
Sunnuntaina ei mitään sitten tapahtunutkaan, olimme perin ryytyneitä. Maanantaina olikin sitten se päivistä eeppisin. Joimme Gösseriä huoneessa, katsoimme Vivaa, perustimme yhtiön ja Antti kokeili pientä kikkaa Tonavaan. Konsepti "Karlsplatzilta Gösserii" sai alkunsa kun suhasimme metrolla kaupungin toiselle laidalle ostamaan kaljaa yöllä. Harhailimme pimeän Wienin kaduilla sporilla ja takseilla, raikulijengis Gösser kiers ringis. Lopulta päädyimme Tonavan rannassa sijaitsevaan Flexiin, jota Lonely Planet oli meille suositellut. Jokseenkin erilaista menoa tarjonneen clubin ja rantabaarin yhdistelmästä spottasimme lupaavat paikalliset friidut. Enter Angie, nätti ja hauska eläinlääkisopiskelija. Kaiken kaikkiaan lupaavan alun jälkeen muutaman Cuba Libren ja bissen kumottuaan Angien jutut muuttuivat tosin outoa oudommiksi ja jatkuvasti sain vannottaa etten antaisi hänen hukkua Tonavaan. Neiti oli jokseenkin hyvissä, olihan hän juttujensa perusteella vetänyt 10 tequilashottia(10x2cl) ja mitä lie pillereitä. Tiputtuaan tuolilta ja oksennettuaan pöydän viereen Angie lykättiin systereineen taksiin ja ilmeeni oli jotakuinkin
Keräsin itseni ja lähdin toisen uuden itävaltalaistutun kanssa sisälle tanssimaan ja kiskomaan bisseä. Pilkun jälkeen kuuden kielen kielitaito osoittautui arvokkaaksi sijoitukseksi itseeni kun tutustuin joukkoon interrailaajia. Pohtiessamme missä jatkot(Antti ja Atte hoitelivat busineksia tällä välin) toimin tulkkina, olinhan ainoa joka puhui kaikkia kieliä seurueessa ja eurooppalaisten englannin osaaminen paikoitellen melko auttavaa. Enter David Davila tovereineen, Madridilainen nuori mies joka nukkui penkeillä eri kaupungeissa, joi JB-colaa ja rahoitti matkansa myymällä kokaiinia ja pilveä. Kaikin puolin siis tutustumisen arvoinen kaveri. Tunnin jauhamisen jälkeen(espanjani oli näet Madridin jäljiltä ihan mallikkaassa terässä) päätimme jatkaa taksilla pienelle klubille perseeseen(koodinimi wien 900) laulaen Feliz Cumpleañosia ja naureskellen. Tässä välissä Antti oli joininut messiin ja Atte kadonnut yöhön. You are good men and we are on our way to Goodmans'
Noin klo 6:30 paikallista aikaa saavuimme hotellille, minä ja Antti taksilla ja Atte lähes jokaisella joukkoliikennevälineellä mitä kaupungista löytyi. Olimme täsmälleen samalla minuutilla hotellin aulassa, what were the odds. Kuunnellessamme Beautiful Peoplea kännykästä naureskelimme ettei tälläisiä iltoja koe koskaan kotona.
Legendaarista iltaa seurasi legendaarinen darra. Tiistain oli heikompi ilta, joka välissä taxistat kusi silmään mutta kännikpt Hulivili johdatti kotisatamaan ja homma päättyi siihen, että taas meillä oli sekakäyttäjiä kiipeilemässä meidän kattoterassilla ja hotellin katolla. Jep. Lisäks olin pari viikkoo sit saanu päähäni Prahassa käydessäni et entisessä Tšekkosslovakiassa yhdistyvät kauniit naiset ja hyvä olut. Bratislavaan on Wienistä 60km. Jep jep.
Viimeisenä iltana heitettiin hyvästit Itävallalle Eristoff Vodkan, Aku Ankka -viskin sekä Gösserin voimin. Jotenkin päädyin vastapäisen teatterin portaille istuskelemaan ja katselemaan rottia. Ilmeisen maagisesti nousin kuolleista ja vaikken muista miten, päädyin Schwedenplatzin metroasemalle kyselemään saksaksi missä bileet. Päädyimme siis Hulivili, Polivili & Punisher dream teamil Club Passageen Ringstraßelle. Tiukan paikan tullen voit sit puhuu vaikka ranskaa. Antti ja Atte jäivät juomaan Gösseriä ja meikä sukelsi asfaltin alle kermaiselle klubille ranskalaisen polyteknikon kanssa. I think finance is sexy.
Kävellessäni eilen Aleksia tässä viiden euron toppien, lyhythihaisten kauluspaitojen ja sukkasandaalien luvatussa maassa palvelusmotivaatio kävi taas uudessa huipussa. Koska vaikka kuinka pääsisi pariksi viikoksi Suurkaupunkeihin olemaan korkeasti koulutettu pohjoisen rodun edustaja, jonka tulotaso yhdistettynä Euroopan hintatasoon on jo ihan siedettävä niin mikään ei muuta sitä, että Tänään Jäljellä 30. Ikkunat auki Eurooppaan, ei tätä kestä.
Niin paljon on ehtinyt tapahtua, ettei paristakymmenestä päivästä saa millään kattavaa pakettia. Etenkin Wienin (ja Bratislavan) tapahtumista on perin vaikea kertoa, sillä miten paljon lukijana saisit irti maneleipien ylistyksestä, kymmenen black shotin ratkaisevasta luonteesta illan kuin illan kulkuun, kermasaaren chillaxeerauksista tai kaikesta siitä väsymyksen, humalan, darran ja Gösserin sekaisesta läpästä ja päätöksistä, jotka ovat oikeastaan salee ihan vitun hyviä juttuja.
I'll give it my best shot. Eristoff Black shot.
Sunnuntai-iltana täytin kaksikymmentä(joo kiitos kiitos). Sunnuntaina myös menetin sydämeni Wienille ensi kerran. Antin rötvätessä minä ja Atte lähdimme seikkailemaan Mariagiflmistraßelle ja päädyimme ugniin ketjuravintolaan(kaikki on sunnuntaisin kiinni käytännössä koska Jeesus) syömään Cordon Bleuta ja samalla maistoin ensi kertaa Gösseriä. Tuo oluista jaloin maksoi 2,90e/50cl, mikä oli ravintolahinnaksi ihan siedettävä. Myöhempi viisaus tiesi asettaa katuhinnan johonkin 70snt:n ja euron välille. Olut oli herkullista ollakseen paikallista Koffia.
Sunnuntaina ei mitään sitten tapahtunutkaan, olimme perin ryytyneitä. Maanantaina olikin sitten se päivistä eeppisin. Joimme Gösseriä huoneessa, katsoimme Vivaa, perustimme yhtiön ja Antti kokeili pientä kikkaa Tonavaan. Konsepti "Karlsplatzilta Gösserii" sai alkunsa kun suhasimme metrolla kaupungin toiselle laidalle ostamaan kaljaa yöllä. Harhailimme pimeän Wienin kaduilla sporilla ja takseilla, raikulijengis Gösser kiers ringis. Lopulta päädyimme Tonavan rannassa sijaitsevaan Flexiin, jota Lonely Planet oli meille suositellut. Jokseenkin erilaista menoa tarjonneen clubin ja rantabaarin yhdistelmästä spottasimme lupaavat paikalliset friidut. Enter Angie, nätti ja hauska eläinlääkisopiskelija. Kaiken kaikkiaan lupaavan alun jälkeen muutaman Cuba Libren ja bissen kumottuaan Angien jutut muuttuivat tosin outoa oudommiksi ja jatkuvasti sain vannottaa etten antaisi hänen hukkua Tonavaan. Neiti oli jokseenkin hyvissä, olihan hän juttujensa perusteella vetänyt 10 tequilashottia(10x2cl) ja mitä lie pillereitä. Tiputtuaan tuolilta ja oksennettuaan pöydän viereen Angie lykättiin systereineen taksiin ja ilmeeni oli jotakuinkin
Keräsin itseni ja lähdin toisen uuden itävaltalaistutun kanssa sisälle tanssimaan ja kiskomaan bisseä. Pilkun jälkeen kuuden kielen kielitaito osoittautui arvokkaaksi sijoitukseksi itseeni kun tutustuin joukkoon interrailaajia. Pohtiessamme missä jatkot(Antti ja Atte hoitelivat busineksia tällä välin) toimin tulkkina, olinhan ainoa joka puhui kaikkia kieliä seurueessa ja eurooppalaisten englannin osaaminen paikoitellen melko auttavaa. Enter David Davila tovereineen, Madridilainen nuori mies joka nukkui penkeillä eri kaupungeissa, joi JB-colaa ja rahoitti matkansa myymällä kokaiinia ja pilveä. Kaikin puolin siis tutustumisen arvoinen kaveri. Tunnin jauhamisen jälkeen(espanjani oli näet Madridin jäljiltä ihan mallikkaassa terässä) päätimme jatkaa taksilla pienelle klubille perseeseen(koodinimi wien 900) laulaen Feliz Cumpleañosia ja naureskellen. Tässä välissä Antti oli joininut messiin ja Atte kadonnut yöhön. You are good men and we are on our way to Goodmans'
Noin klo 6:30 paikallista aikaa saavuimme hotellille, minä ja Antti taksilla ja Atte lähes jokaisella joukkoliikennevälineellä mitä kaupungista löytyi. Olimme täsmälleen samalla minuutilla hotellin aulassa, what were the odds. Kuunnellessamme Beautiful Peoplea kännykästä naureskelimme ettei tälläisiä iltoja koe koskaan kotona.
Legendaarista iltaa seurasi legendaarinen darra. Tiistain oli heikompi ilta, joka välissä taxistat kusi silmään mutta kännikpt Hulivili johdatti kotisatamaan ja homma päättyi siihen, että taas meillä oli sekakäyttäjiä kiipeilemässä meidän kattoterassilla ja hotellin katolla. Jep. Lisäks olin pari viikkoo sit saanu päähäni Prahassa käydessäni et entisessä Tšekkosslovakiassa yhdistyvät kauniit naiset ja hyvä olut. Bratislavaan on Wienistä 60km. Jep jep.
Viimeisenä iltana heitettiin hyvästit Itävallalle Eristoff Vodkan, Aku Ankka -viskin sekä Gösserin voimin. Jotenkin päädyin vastapäisen teatterin portaille istuskelemaan ja katselemaan rottia. Ilmeisen maagisesti nousin kuolleista ja vaikken muista miten, päädyin Schwedenplatzin metroasemalle kyselemään saksaksi missä bileet. Päädyimme siis Hulivili, Polivili & Punisher dream teamil Club Passageen Ringstraßelle. Tiukan paikan tullen voit sit puhuu vaikka ranskaa. Antti ja Atte jäivät juomaan Gösseriä ja meikä sukelsi asfaltin alle kermaiselle klubille ranskalaisen polyteknikon kanssa. I think finance is sexy.
Kävellessäni eilen Aleksia tässä viiden euron toppien, lyhythihaisten kauluspaitojen ja sukkasandaalien luvatussa maassa palvelusmotivaatio kävi taas uudessa huipussa. Koska vaikka kuinka pääsisi pariksi viikoksi Suurkaupunkeihin olemaan korkeasti koulutettu pohjoisen rodun edustaja, jonka tulotaso yhdistettynä Euroopan hintatasoon on jo ihan siedettävä niin mikään ei muuta sitä, että Tänään Jäljellä 30. Ikkunat auki Eurooppaan, ei tätä kestä.
torstai 28. heinäkuuta 2011
Sade
Ja kuumailmapalloilu siirrettiin huonon sään vuoksi. Just my luck! Tyypillistä.
Joka tapauksessa, virkistävän vapaapäivän ohjelma koostui koko asunnon siivoamisesta. Lattiasta kattoon! Wow. Lisäksi muuttelimme hieman järjestystä, sain vihdoin (joo, vuoden täällä asuttuani...) läntättyä Clockwork Orange -julisteeni seinään.
Parhaita uusia puolia kämpässä ovat tätä nykyä:
Joka tapauksessa, virkistävän vapaapäivän ohjelma koostui koko asunnon siivoamisesta. Lattiasta kattoon! Wow. Lisäksi muuttelimme hieman järjestystä, sain vihdoin (joo, vuoden täällä asuttuani...) läntättyä Clockwork Orange -julisteeni seinään.
Parhaita uusia puolia kämpässä ovat tätä nykyä:
- seinä, joka ei ole enää aivan tyhjä ja typerän näköinen
- huomattavasti avaramman näköinen olohuone
- sänky ikkunan edessä
- yksi uusi taulu
- äidiltäni ikilainaan saatu fatboy-säkkituoli
Nyt kelpaa sitten rötvätä.
JEE!
killinki
PS. Ville, mikset kirjoita blogiin matkoilta, tunnen oloni yxinäisexi ;_____;
tiistai 26. heinäkuuta 2011
awesome
Torstaina minua odottaa jännä tapahtuma, nimittäin kuumailmapallolento! Sain lahjakortin kuumailmapalloon ylppärilahjaksi, ja nyt kortti tulee vihdoinkin käytetyksi.
Jee augu, mut oikeasti aika awesome.
t killinki
torstai 14. heinäkuuta 2011
Tänään
Mustassa avaruudessa...
Muotiblogi jatkuu pitkän tauon jälkeen, ja luvassa on kirjaimellisesti melko pimeää kuvamateriaalia.
Tänään inhoan:
- kiirettä
- ihmisiä jotka valtaavat bussissa kaksi paikkaa itselleen
- ikäviä ihmisiä jotka purkavat angstiaan muihin
Tänään pidän erityisesti:
- risotosta
- Fleet Foxesin uudesta levystä
- siitä tosiseikasta että 2 Ikea-kassillista vaatteita lentää kohta kirpputorille
- siitä, että lähden huomenna mökille
:)
tämän maailman asiarikkaimman postauksen kirjoitti killinki
PS. Cahors-viini on hyvää, ja puhuin aiheesta jo aiemmin päivällä muuan asiakkaan kanssa. En français.
PPS. Eikä siivoamisurakkaan mennyt kuin pari päivää:
Muotiblogi jatkuu pitkän tauon jälkeen, ja luvassa on kirjaimellisesti melko pimeää kuvamateriaalia.
Tänään inhoan:
- kiirettä
- ihmisiä jotka valtaavat bussissa kaksi paikkaa itselleen
- ikäviä ihmisiä jotka purkavat angstiaan muihin
Tänään pidän erityisesti:
- risotosta
- Fleet Foxesin uudesta levystä
- siitä tosiseikasta että 2 Ikea-kassillista vaatteita lentää kohta kirpputorille
- siitä, että lähden huomenna mökille
:)
tämän maailman asiarikkaimman postauksen kirjoitti killinki
PS. Cahors-viini on hyvää, ja puhuin aiheesta jo aiemmin päivällä muuan asiakkaan kanssa. En français.
PPS. Eikä siivoamisurakkaan mennyt kuin pari päivää:
Vaatekaappi 1
Vaatekaappi 2
Vaatekaappi 3
Turhat vaatteet jotka lähtevät hei hei hevon helvettiin.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
like a warm breeze on a summer night
Mikäs jumalauta nyt kestää, kun aika ei voi vipeltää vain sen verran nopeammin, että saisin jo tietää olenko päässyt opiskelemaan?
Joka tapauksessa, what makes me happy right now:
1) Osaan soittaa pianolla yhtä mukavaa biisiä samalla kun laulan (se piano-osuus on siis vaikea eikä pelkkiä sointuja, joten hooray my epic skills!)
2) Viihdyn työssäni toistaiseksi erittäin hyvin. Pidän asiakaspalvelutyöstä ja tuolla on muutenkin aika rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Olen myös niiiiiiiiiin onnellinen kun ei enää ikinä tarvitse mennä vanhalle työpaikalleni!
3) Päätin eilen myydä runsaasti vaatteitani esim. kirpputorilla. Pitäisi vaan joskus jaksaa hoitaa se pitkäpiimäinen lajitteluhomma... yhyy.
chillinki
PS: Edit: meneekin edelleen ihan päin helvettiä se pianonsoitto laulaessa, ja jo ehdin luulla osaavani! Ehkä pitäydyn edelleen vain siinä laulamisessa, kun ei musta oikein soittajaksi taida vaan olla.
Joka tapauksessa, what makes me happy right now:
1) Osaan soittaa pianolla yhtä mukavaa biisiä samalla kun laulan (se piano-osuus on siis vaikea eikä pelkkiä sointuja, joten hooray my epic skills!)
2) Viihdyn työssäni toistaiseksi erittäin hyvin. Pidän asiakaspalvelutyöstä ja tuolla on muutenkin aika rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri. Olen myös niiiiiiiiiin onnellinen kun ei enää ikinä tarvitse mennä vanhalle työpaikalleni!
3) Päätin eilen myydä runsaasti vaatteitani esim. kirpputorilla. Pitäisi vaan joskus jaksaa hoitaa se pitkäpiimäinen lajitteluhomma... yhyy.
chillinki
PS: Edit: meneekin edelleen ihan päin helvettiä se pianonsoitto laulaessa, ja jo ehdin luulla osaavani! Ehkä pitäydyn edelleen vain siinä laulamisessa, kun ei musta oikein soittajaksi taida vaan olla.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
taputtelut
"Moi" -Jyrki Katainen
Tällä viikolla tapahtunutta: Not much, Heiskanen pääsi LUT:iin, onnea tuoreelle kauppat. yo:lle. Pelasimme Amnesiaa Maxilla(joka ei itse uskaltanut pelata) ja kauhistelimme Mikko Kalan kamaluutta. Maanantaina PP täytti 50 vuotta, mikä on vallan hurjaa.
Perjantaina en itse tehnyt mitään kummempaa mutta moni merkantilisti ym. tuttu siirtyi reserviin, hats off. Kukaan meist ei tiiä millast se oli.
Tänään vietettiin Jallun viimeistä ehtoollista Lövössä juoden Hendrickxscxssxisin giniä ja nostalgisoiden vanhoja muistoja. Hieno ilta. Yksi oli riveistä poissa, mikä aiheutti kummastusta. SKÄMMS!
Päädyimme perkeleellisen harhailun jälkeen Mattolaiturille, missä me muut joimme kommuuniskumppaa ja Jallu tyhjensi yksin pullon shampanjaa. Good for him. Haukuimme nousukkaita ja halveksuimme uutta rahaa. Erkki hustlasi tarjoilijatarta, minä päädyin maksamaan koko seurueen laskun ja vielä lainaamaan käteisvarat pois. Katsokaa, arvon lukijat, kun niitä rahoja enää koskaan näen. Hauskaa silti oli, kävimme Vanhalla kääntymässä (heitin lipunmyyjänaista kolikoilla koska siihen oli hyvä syy) ja kumosin stoben Heinekenia ennätysaikaan. Jallu oli heittää byytat mutta painu kotio meidän muiden mennessä kasinolle. Hävisin lopulta vain muutaman euron rullassa lainatessani loput Erkille(miten vitun tyhmästi voikaan rahojaan käyttää?)
Seuraavalla viikolla chillailen lomilla Jallun soijaillessa, sitten lähden Madridiin ja Lontooseen. All is good in the World.
Tällä viikolla tapahtunutta: Not much, Heiskanen pääsi LUT:iin, onnea tuoreelle kauppat. yo:lle. Pelasimme Amnesiaa Maxilla(joka ei itse uskaltanut pelata) ja kauhistelimme Mikko Kalan kamaluutta. Maanantaina PP täytti 50 vuotta, mikä on vallan hurjaa.
Perjantaina en itse tehnyt mitään kummempaa mutta moni merkantilisti ym. tuttu siirtyi reserviin, hats off. Kukaan meist ei tiiä millast se oli.
Tänään vietettiin Jallun viimeistä ehtoollista Lövössä juoden Hendrickxscxssxisin giniä ja nostalgisoiden vanhoja muistoja. Hieno ilta. Yksi oli riveistä poissa, mikä aiheutti kummastusta. SKÄMMS!
Päädyimme perkeleellisen harhailun jälkeen Mattolaiturille, missä me muut joimme kommuuniskumppaa ja Jallu tyhjensi yksin pullon shampanjaa. Good for him. Haukuimme nousukkaita ja halveksuimme uutta rahaa. Erkki hustlasi tarjoilijatarta, minä päädyin maksamaan koko seurueen laskun ja vielä lainaamaan käteisvarat pois. Katsokaa, arvon lukijat, kun niitä rahoja enää koskaan näen. Hauskaa silti oli, kävimme Vanhalla kääntymässä (heitin lipunmyyjänaista kolikoilla koska siihen oli hyvä syy) ja kumosin stoben Heinekenia ennätysaikaan. Jallu oli heittää byytat mutta painu kotio meidän muiden mennessä kasinolle. Hävisin lopulta vain muutaman euron rullassa lainatessani loput Erkille(miten vitun tyhmästi voikaan rahojaan käyttää?)
Seuraavalla viikolla chillailen lomilla Jallun soijaillessa, sitten lähden Madridiin ja Lontooseen. All is good in the World.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Yö
Ajattelin, että koska kello on jo 2.26, ja raahauduin juuri ja juuri viimeisellä epäyötaksabussilla himaan, voisin tässä vielä aikani ratoksi jauhaa vähän paskaa, esim. itsestäni.
Tahtoisin kertoa esimerkiksi sen, että minulla on tapana obsessoitua sairaalloisesti erinäisiin asioihin. Jotkut näistä pakkomielteistä ovat pitkäkestoisia (esimerkiksi elokuvafaniuteni, joka alkoi kun olin 7, muistan sen elävästi), jotkut taas eivät. Suorastaan rakastun melko usein joihinkin asioihin. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi jotkut yksittäiset elokuvat, kirjat tai kappaleet - joskus jopa fiktiiviset henkilöt (heh heh, enimmäkseen ne kaikkein vinksahtaneimmat, vai mitä Holden Caulfield, Rusty-James ja yleisesti kaikki River Phoenixin esittämät hahmot?) tai oikeastaan vaikka jotkin aivan typerät asiat kuten vaikka stemmalaulu tai jodlaaminen. En tiedä onko muilla ihmisillä tapana kehitellä pakkomielteitä, joista jotkut tulevat ja menevät, jotkut pysyvät vuodesta toiseen, mutta minulla ainakin on.
Esimerkiksi kaikki jotka ovat asuneet samassa taloudessa kanssani tietävät varmasti, että kuuntelen aina välillä samaa biisiä putkeen esimerkiksi puoli vuotta (paitsi että montako vuotta sitä Queenin Innuendoa oikeastaan onkaan tullut kuunneltua...?) tai että palaan aina ja ikuisesti samojen elokuvien ja kirjojen pariin. Tiedättekö mitä juuri äsken tapahtui? Olen kehittänyt pakkomielteen erääseen ihanaan kappaleeseen, ja pyysin juuri josko heilani voisi kenties muusikkona kuunnella ja erotella ks. biisistä stemmat, jotta voisin opetella ne ulkoa ja laulaa niitä.
Tämä möystiblogin paskimmasta päästä oleva merkintä vastasi mielenkiintoiseen kysymykseen siitä, minkälainen joku ihminen on. Minä pidän joistakin asioista suhteellisen intohimoisesti ja en myöskään kyllästy ihan hirveän helposti. WAA.
killinki
Tahtoisin kertoa esimerkiksi sen, että minulla on tapana obsessoitua sairaalloisesti erinäisiin asioihin. Jotkut näistä pakkomielteistä ovat pitkäkestoisia (esimerkiksi elokuvafaniuteni, joka alkoi kun olin 7, muistan sen elävästi), jotkut taas eivät. Suorastaan rakastun melko usein joihinkin asioihin. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi jotkut yksittäiset elokuvat, kirjat tai kappaleet - joskus jopa fiktiiviset henkilöt (heh heh, enimmäkseen ne kaikkein vinksahtaneimmat, vai mitä Holden Caulfield, Rusty-James ja yleisesti kaikki River Phoenixin esittämät hahmot?) tai oikeastaan vaikka jotkin aivan typerät asiat kuten vaikka stemmalaulu tai jodlaaminen. En tiedä onko muilla ihmisillä tapana kehitellä pakkomielteitä, joista jotkut tulevat ja menevät, jotkut pysyvät vuodesta toiseen, mutta minulla ainakin on.
Esimerkiksi kaikki jotka ovat asuneet samassa taloudessa kanssani tietävät varmasti, että kuuntelen aina välillä samaa biisiä putkeen esimerkiksi puoli vuotta (paitsi että montako vuotta sitä Queenin Innuendoa oikeastaan onkaan tullut kuunneltua...?) tai että palaan aina ja ikuisesti samojen elokuvien ja kirjojen pariin. Tiedättekö mitä juuri äsken tapahtui? Olen kehittänyt pakkomielteen erääseen ihanaan kappaleeseen, ja pyysin juuri josko heilani voisi kenties muusikkona kuunnella ja erotella ks. biisistä stemmat, jotta voisin opetella ne ulkoa ja laulaa niitä.
Tämä möystiblogin paskimmasta päästä oleva merkintä vastasi mielenkiintoiseen kysymykseen siitä, minkälainen joku ihminen on. Minä pidän joistakin asioista suhteellisen intohimoisesti ja en myöskään kyllästy ihan hirveän helposti. WAA.
killinki
torstai 7. heinäkuuta 2011
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Ugn kesä
Palasin Suomeen.
Tänne takaisintuleminen oli suoraan sanottuna vähän tyhmää. En ole nähnyt ketään enkä mitään (vilaukselta Raimoa ja Ristoa tosin) ja lähdin päivän Helsingissä oltuani mökille gustailemaan.
Ranskassa oli paitsi erittäin nostalgista, myös kaikin puolin rentoa, mukavaa ja hauskaa - luin muutamia jäätävän hyviä kirjoja, juopottelin viiniä perheeni kanssa (mukaan lähti 55 litraa, hups...) ja rentouduin äärimmäisen tuskastuttavan vuoden jälkeen. Vanha kunnon Uzech les Oules ei ollut kymmenessä vuodessa muuttunut yhtikäs mihinkään, Cahorsin ja Gourdonin näin viimeksi kaksi vuotta sitten InterRaililla, mutta silti vanhoille huudeille palaaminen on aina yhtä nostalgista. Kävimme vain paikoissa joissa olimme jo käyneet 10 vuotta sitten, mutta eipä Lotin alueella nyt niin loputtomasti muuta nähtävää olekaan. Näimme esimerkiksi muutaman hämmästyttävän kauniin pikkukaupungin, kuten Rocamadourin ja Saint Cirq Lapopien, muutaman isomman kuten Toulousen ja Pariisin, Pech Merlen aidot Cro-Magnon -aikaiset luolamaalaukset, kyläjuhlat Concorésin pikkukylässä ja ison kansallisen fête de la musiquen.
Tuhlasin matkalla melkein tuhat euroa vaatteisiin ja muuhun typerään krääsään, kuten ruokaan. Havaitsin myös kotona, että 3 vaatekaappia ja vaaterekki eivät riitä. Minulla on ihan saatanasti vaatteita. Ihan oikeasti. Kenkien määrässä sentään vielä häviän vanhempieni kokoelmille, mutta vaatteiden määrässä voitan varmaan aika monet ihmiset - harmi vaan että olen itse nyt aikamoisessa pulassa. Pitäisi varmaan raahautua jonnekin rättejä myymään, mutta ongelmaksi muodostuu varmaankin epäluonnollinen kiintymykseni rumimpiinkin vaatekappaleisiin. Katsotaan nyt miten käy. Ehkä voisin ostaa vielä yhden kaapin lisää.
Joka tapauksessa minua harmittaa olla Suomessa ja tahtoisin lähteä uudestaan retkelle, joskin automatkustus saa luvan tältä erältä riittää ainakin hetkeksi. Vaikka ajoimmekin vain 56 tunnissa Tukholmasta Uzechiin ja takaisin (+ 3 yötä jotka lorvailimme yhteensä Pariisissa ja Malmössä), tuntuu silti kuin olisin istunut autossa kylliksi vaikka yhdeksi eliniäksi. Ei siinä, sama määrä matkaa tulee varmaan muutaman vuoden sisällä matkattua uudelleen, hurraa...
Huomenna menen töihin, joten saa nyt nähdä onnistuuko paluu Helsingin arkeen oikein mitenkään. Pankkitili on ainakin tyhjä.
Tänne takaisintuleminen oli suoraan sanottuna vähän tyhmää. En ole nähnyt ketään enkä mitään (vilaukselta Raimoa ja Ristoa tosin) ja lähdin päivän Helsingissä oltuani mökille gustailemaan.
Ranskassa oli paitsi erittäin nostalgista, myös kaikin puolin rentoa, mukavaa ja hauskaa - luin muutamia jäätävän hyviä kirjoja, juopottelin viiniä perheeni kanssa (mukaan lähti 55 litraa, hups...) ja rentouduin äärimmäisen tuskastuttavan vuoden jälkeen. Vanha kunnon Uzech les Oules ei ollut kymmenessä vuodessa muuttunut yhtikäs mihinkään, Cahorsin ja Gourdonin näin viimeksi kaksi vuotta sitten InterRaililla, mutta silti vanhoille huudeille palaaminen on aina yhtä nostalgista. Kävimme vain paikoissa joissa olimme jo käyneet 10 vuotta sitten, mutta eipä Lotin alueella nyt niin loputtomasti muuta nähtävää olekaan. Näimme esimerkiksi muutaman hämmästyttävän kauniin pikkukaupungin, kuten Rocamadourin ja Saint Cirq Lapopien, muutaman isomman kuten Toulousen ja Pariisin, Pech Merlen aidot Cro-Magnon -aikaiset luolamaalaukset, kyläjuhlat Concorésin pikkukylässä ja ison kansallisen fête de la musiquen.
Tuhlasin matkalla melkein tuhat euroa vaatteisiin ja muuhun typerään krääsään, kuten ruokaan. Havaitsin myös kotona, että 3 vaatekaappia ja vaaterekki eivät riitä. Minulla on ihan saatanasti vaatteita. Ihan oikeasti. Kenkien määrässä sentään vielä häviän vanhempieni kokoelmille, mutta vaatteiden määrässä voitan varmaan aika monet ihmiset - harmi vaan että olen itse nyt aikamoisessa pulassa. Pitäisi varmaan raahautua jonnekin rättejä myymään, mutta ongelmaksi muodostuu varmaankin epäluonnollinen kiintymykseni rumimpiinkin vaatekappaleisiin. Katsotaan nyt miten käy. Ehkä voisin ostaa vielä yhden kaapin lisää.
Joka tapauksessa minua harmittaa olla Suomessa ja tahtoisin lähteä uudestaan retkelle, joskin automatkustus saa luvan tältä erältä riittää ainakin hetkeksi. Vaikka ajoimmekin vain 56 tunnissa Tukholmasta Uzechiin ja takaisin (+ 3 yötä jotka lorvailimme yhteensä Pariisissa ja Malmössä), tuntuu silti kuin olisin istunut autossa kylliksi vaikka yhdeksi eliniäksi. Ei siinä, sama määrä matkaa tulee varmaan muutaman vuoden sisällä matkattua uudelleen, hurraa...
Huomenna menen töihin, joten saa nyt nähdä onnistuuko paluu Helsingin arkeen oikein mitenkään. Pankkitili on ainakin tyhjä.
killinki
torstai 30. kesäkuuta 2011
Merkalistinen balladi
Viime viikonloppuna juhlittiin kansallista hulluusjuhlaa eli jussia. Alun penseydestä huolimatta Lehtisaaren juhannuksesta kehkeytyi mitä mainioin keissi täynnä miehisiä kyyneliä, yöllisiä uintireissuja, urbaaneja turbaaneja, tuhoutuneita paitoja ja läheltä-piti-tilanteita mitä merkalismin tulevaisuuteen tulee. Seuraava päivä kului kuin unessa ja sunnuntai siinä sivussa, joskin silloin liikunnan ja käsikirjoittamisen merkeissä. Krapulahoureissani päähäni jumiutunut savolainen balladi näet oli saatava valkokankaalle merkalistisessa muodossa. Luvassa siis tragedia KLM-vehkeilyllä ja kummittelevilla Villeillä ryyditettynä.
Viime päivinä olemmekin kuvanneet eri mestoissa uutuusprojektia. Tuoreen helleaallon myötä pankkiirin esittäminen on semi perseestä, koska tumma puku on jokseenkin lämmin. Vaan kerrankos sitä soijailee. Eilinen kuvauskeikka oli mitä mielenkiintoisin: Otson kanssa matkustimme vaatekassit viuhuen Lövöön ja päädyimme nauttimaan terassille janojuomaa ilman isäntää, Jallu itse oli jossain perseilemässä. Kuvasimme yhden kohtauksen kunnes Jallulta tuli käsky painua vittuun, tekstiviestitse totta kai. Kotimatka sujui Erkin autokyydillä. That was some scary shit I tells ya.
Tänään jatkuvat kuvaukset, näen Jallun kaljuna ja valmistaudun huomiseen mökkireissuun, näistä kuitenkin lisää ensi kerralla.
Loppuun pitää laittaa taas musiikkivideo. Tällä kertaa sen takia, että parin viikon kuluttua kutsuu Madrid. Arriva España.
I called my friend Johnny and said to him: "Nyt ne velat!"
~näitä jaksa allekirjoittaa kun tiedätte kumminkin
Viime päivinä olemmekin kuvanneet eri mestoissa uutuusprojektia. Tuoreen helleaallon myötä pankkiirin esittäminen on semi perseestä, koska tumma puku on jokseenkin lämmin. Vaan kerrankos sitä soijailee. Eilinen kuvauskeikka oli mitä mielenkiintoisin: Otson kanssa matkustimme vaatekassit viuhuen Lövöön ja päädyimme nauttimaan terassille janojuomaa ilman isäntää, Jallu itse oli jossain perseilemässä. Kuvasimme yhden kohtauksen kunnes Jallulta tuli käsky painua vittuun, tekstiviestitse totta kai. Kotimatka sujui Erkin autokyydillä. That was some scary shit I tells ya.
Tänään jatkuvat kuvaukset, näen Jallun kaljuna ja valmistaudun huomiseen mökkireissuun, näistä kuitenkin lisää ensi kerralla.
Loppuun pitää laittaa taas musiikkivideo. Tällä kertaa sen takia, että parin viikon kuluttua kutsuu Madrid. Arriva España.
I called my friend Johnny and said to him: "Nyt ne velat!"
~näitä jaksa allekirjoittaa kun tiedätte kumminkin
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Maxin kakskymppiset
Alkuun näytti uhkaavasti siltä, että Maxin synttäreistä olisi tulossa paskat. Not attending -määrä yli tuplasti attendaajiin verrattuna. Huonoa torstaita seuraisi kylmä ja tylsä juhannus. Maxin onnistunut sadetanssi muutti kuitenkin kaiken.
Merkantilistisen juhannuspurjehduksen peruunnuttua juhlista kehkeytyi vallan mainiot. Isännän näköisesti kestit olivat todellista kerskakulutuksen riemukulkua 4,5l viskipulloista 50+ '' 3D-telkkareihin. Joukko hyvin pukeutuneita nuoria go-gettereitä juopui ja popitti musiikkivideoita vallan kermaisesta. Täytyy todeta, että hieno peli tuo telkkari, vähän liiankin: Rihannan liituraitapyllyn ohella saimme kauhistella hänen huonoa ihoaan. Hurjaa.
Kävimme musavideoiden välillä Populuksessa etsimässä murhamiestä, joskin turhaan. Onneksi. Myrskypelottelusta huolimatta sää oli siedettävä kun siirryimme ravintola Teatteriin, kermainen mesta mutta auttamattoman tyhjä. Pelasin BJ ja upswing jatkui, ostin siis kymmenien eurojen edestä juomaa olemattomilla voitoillani. Hoto!
Pelailun jälkeen Otso ja Atte jäi jonnekin ja siirryin Jallun, Ilmarin & Maxin kanssa alakertaan. Tilasimme pullon Lansonia vuokrarahoilla ja kilistimme, mummo otti meistä kuvia ja yritti pokata Maxia. Ladies can't resist the charm. Paikalla oli myös itse Hjallis, jonka kättä pääsimme paiskaamaan ja kertomaan miten suuri innoittaja tämä Jokeri-porho on meille ollut. Nerokasta. Kysehän oli oikeastaan pelkästä wingmaninä olemisesta koska Harkimon seuralainen oli selkeästi kikseissä siitä, että nuoret miehet kehuvat ukkoa.
Selvitin tilit Jallun kanssa ja hullujen käänteiden sekä hauskojen stoorien kautta päädyimme Baarikärpäseen kahdestaan. I know. Siinä vaiheessa olimme jo verrattain naamat(jallu ainakin), etten siihen tajunnut kiinnittää huomiota, mutta purjehdimme kymmenen metrin jonon ohi luontevasti puvuissamme emmekä sisäänkään maksaneet. Moral of the story: suit up. Joimme bisset, pyörähdimme tanssilattialla ja päätimme suhtautua mielenkiinnolla kotiinlähtöön. Hommasin Jallulle taksin ja itsekin päädyin jotenkin kotiin. Nimittäin klo 05.50 herätyskelloni alkoi piristä ja huomasin makaavani puku päällä sängyssä. Päiväpeitteen päällä.
Pankkitilillä on eilisestä soijailusta huolimatta edelleen turvallisesti rahaa ja tänään on juhannus. Lienee siis aika siirtyä suihkuun, Roihikaan ja lopulta Lövöön.
~forza
Merkantilistisen juhannuspurjehduksen peruunnuttua juhlista kehkeytyi vallan mainiot. Isännän näköisesti kestit olivat todellista kerskakulutuksen riemukulkua 4,5l viskipulloista 50+ '' 3D-telkkareihin. Joukko hyvin pukeutuneita nuoria go-gettereitä juopui ja popitti musiikkivideoita vallan kermaisesta. Täytyy todeta, että hieno peli tuo telkkari, vähän liiankin: Rihannan liituraitapyllyn ohella saimme kauhistella hänen huonoa ihoaan. Hurjaa.
Kävimme musavideoiden välillä Populuksessa etsimässä murhamiestä, joskin turhaan. Onneksi. Myrskypelottelusta huolimatta sää oli siedettävä kun siirryimme ravintola Teatteriin, kermainen mesta mutta auttamattoman tyhjä. Pelasin BJ ja upswing jatkui, ostin siis kymmenien eurojen edestä juomaa olemattomilla voitoillani. Hoto!
Pelailun jälkeen Otso ja Atte jäi jonnekin ja siirryin Jallun, Ilmarin & Maxin kanssa alakertaan. Tilasimme pullon Lansonia vuokrarahoilla ja kilistimme, mummo otti meistä kuvia ja yritti pokata Maxia. Ladies can't resist the charm. Paikalla oli myös itse Hjallis, jonka kättä pääsimme paiskaamaan ja kertomaan miten suuri innoittaja tämä Jokeri-porho on meille ollut. Nerokasta. Kysehän oli oikeastaan pelkästä wingmaninä olemisesta koska Harkimon seuralainen oli selkeästi kikseissä siitä, että nuoret miehet kehuvat ukkoa.
Selvitin tilit Jallun kanssa ja hullujen käänteiden sekä hauskojen stoorien kautta päädyimme Baarikärpäseen kahdestaan. I know. Siinä vaiheessa olimme jo verrattain naamat(jallu ainakin), etten siihen tajunnut kiinnittää huomiota, mutta purjehdimme kymmenen metrin jonon ohi luontevasti puvuissamme emmekä sisäänkään maksaneet. Moral of the story: suit up. Joimme bisset, pyörähdimme tanssilattialla ja päätimme suhtautua mielenkiinnolla kotiinlähtöön. Hommasin Jallulle taksin ja itsekin päädyin jotenkin kotiin. Nimittäin klo 05.50 herätyskelloni alkoi piristä ja huomasin makaavani puku päällä sängyssä. Päiväpeitteen päällä.
Pankkitilillä on eilisestä soijailusta huolimatta edelleen turvallisesti rahaa ja tänään on juhannus. Lienee siis aika siirtyä suihkuun, Roihikaan ja lopulta Lövöön.
~forza
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Recap
Viime viikonloppu sujui vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina Pj palasi kehiin, joskin verrattain kesyissä kesteissä. Kuvaavaa lienee se, että kaikki vieraat meinasivat nukahtaa pöytään. Päsmäröinti saavutti helvetilliset mittasuhteet kun shampanjaa saatiin odottaa kymmeniä minuutteja koska päsmä pösmä.
Lauantaina pöyrittiin kaupungilla ja lopulta luikin Eskon kanssa aidan yli Kaivohuoneelle, missä mm. Atte, Leskinen sekä joukko inttiugneja hengaili. Hauska keissi vaniljavodkineen päivineen. Kävellessäni kotiin kaivarista sain "loisto"idean lähteä vielä pyöräilemään öiseen Helsinkiin. Kaunista oli, mutta eihän siinä järjen hiventäkään ollut.
Sunnuntaina oli kahden päivän dokaamisen ja kolmen tunnin yöunien jälkeen, kuten arvata saattaa, karmea krapula. Ihan hirveä. Makasin kykenemättömänä oikein mihinkään sängyllä ja tuijotin Twin Peaksia. Käydessäni Töölössä syömässä katsoin ihan vitun ärsyttävää wnb-Strömsötä joka oli sysipaska. Vieläkin vituttaa se juontaja.
Iltapäivällä oli luvassa tiukkaa kokoustamista kansallisen liittoneuvoston sekä kahden hallituksen kokouksen merkeissä. Mitään merkittävää ei oikeasti saatu aikaan, sillä niin minä kuin Otso epäonnistuimme pelaamaan toisiamme ulos hallituksesta. max nimettiin konsuliksi. Illalla söin Saralla Rottiksen pizzaa ja Jallun päsmäröintiin ja penseyteen suoraan sanottuna kypsyneenä laahustin kotio nukkumaan jo melko aikaisin. Päivää kuvastaa seuraava kappale ainakin lyriikoiltaan vaikkei ehkä muulta symppikseydeltään.
Eilen kävin ajamassa kunnolla ekaa kertaa sitten marraskuun. Yllättävn hyvin meni, joskin pysäköinti oli aika huvittavaa seurattavaa muille Vantaan Ikeassa asioineille.
Huomenna on Maxin synttärit, joista kaikki ennusteet ennustavat paskoja(no offence mutta ooppa ny rehellinen). Samoin uhkaa käydä koko juhannukselle, onneksi on sentään viskiä kotona.
Tätä seuraava ajanjakso on kuitenkin oleva vitun kermainen: yksin toimistolla, kesäloma, mökki- & ulkomaanreissuja ja viikkokausien kätyjä. Ties vaikka merkmets saisi videonkin aikaiseksi.
~duuniville
Lauantaina pöyrittiin kaupungilla ja lopulta luikin Eskon kanssa aidan yli Kaivohuoneelle, missä mm. Atte, Leskinen sekä joukko inttiugneja hengaili. Hauska keissi vaniljavodkineen päivineen. Kävellessäni kotiin kaivarista sain "loisto"idean lähteä vielä pyöräilemään öiseen Helsinkiin. Kaunista oli, mutta eihän siinä järjen hiventäkään ollut.
Sunnuntaina oli kahden päivän dokaamisen ja kolmen tunnin yöunien jälkeen, kuten arvata saattaa, karmea krapula. Ihan hirveä. Makasin kykenemättömänä oikein mihinkään sängyllä ja tuijotin Twin Peaksia. Käydessäni Töölössä syömässä katsoin ihan vitun ärsyttävää wnb-Strömsötä joka oli sysipaska. Vieläkin vituttaa se juontaja.
Iltapäivällä oli luvassa tiukkaa kokoustamista kansallisen liittoneuvoston sekä kahden hallituksen kokouksen merkeissä. Mitään merkittävää ei oikeasti saatu aikaan, sillä niin minä kuin Otso epäonnistuimme pelaamaan toisiamme ulos hallituksesta. max nimettiin konsuliksi. Illalla söin Saralla Rottiksen pizzaa ja Jallun päsmäröintiin ja penseyteen suoraan sanottuna kypsyneenä laahustin kotio nukkumaan jo melko aikaisin. Päivää kuvastaa seuraava kappale ainakin lyriikoiltaan vaikkei ehkä muulta symppikseydeltään.
Eilen kävin ajamassa kunnolla ekaa kertaa sitten marraskuun. Yllättävn hyvin meni, joskin pysäköinti oli aika huvittavaa seurattavaa muille Vantaan Ikeassa asioineille.
Huomenna on Maxin synttärit, joista kaikki ennusteet ennustavat paskoja(no offence mutta ooppa ny rehellinen). Samoin uhkaa käydä koko juhannukselle, onneksi on sentään viskiä kotona.
Tätä seuraava ajanjakso on kuitenkin oleva vitun kermainen: yksin toimistolla, kesäloma, mökki- & ulkomaanreissuja ja viikkokausien kätyjä. Ties vaikka merkmets saisi videonkin aikaiseksi.
~duuniville
torstai 16. kesäkuuta 2011
Rötöstelykeskiviikko
Hellurei te perkeleet.
Alkuviikko on taas hujahtanut ohi. Olen töistä tullessani jo kahdesti nukahtanut sporaan, pitäisi ehkä nukkua enemmän. Olen tosin aina herännyt ennen omaa pysäkkiä joten mitä turhia. Eilen sain paljon asioita aikaiseksi: olin yhteydessä kiinteistöyhtiöön ja saan puuttuvat avaimet. Oveenkin pitäisi ilmestyä oma sukunimi.
Päivällä oli jännät paikat toimistolla: paloittelusurmaaja kävi ostamassa samasta kaupasta hammasharjan(hienoa, että myös murhamiehet arvostavat hammashygieniaa) kuin mistä minä lounaani. Tai olisin ostanut jos olisin uskaltanut, menin sen sijaan paikalliseen intia/bangladesh-ravintolaan syömään hervottoman leikkeen. Hyvää ruokaa, avohoitopotilaita ja Rosarin henkilökuntaa kuulemma.
Menin kuudelta Käpylään. Kävin Shellillä kahvilla, henkilökunta tankkasi auton ja pesi ikkunat. Näinhän sen kuuluisi aina mennä eikä vain kampanjapäivinä. Pian tämä suosikkiasemanikin on historiaa ja koko Suomi on yhtä ABC-helvettiä. Missä Texacot, Essot ja muut kansainväliset pahuudet jotka ovat ah niin lähellä sydäntä?
Tarjousten perässä juostessa kävin faijan kanssa Tammiston uudessa Gigantissa teollisuusvakoilemassa CL:n piikkiin. Automatkalla haukuimme paskoja johtamiskulttuureja ja vertailimme eri mainoskampanjoita. Ottaen huomioon että jo viisi vuotta ollemme isäukon kanssa heitelleet vapaa-ajalla liikeideoita toisillemme ja lomamatkoilla pohtineet mainonnan eroja, ei liene mikään ihme, että käsitykseni hienosta arjesta on pukeutua pukuun joka päivä tehden pitkää päivää kansainvälisessä firmassa. Pitääpä postata kuva, jossa noin neljävuotiaana kannan isän salkkua vähintään 15 kokoa liian suurissa italialaisissa nahkakengissä faijan virnuillessa vierellä.
Kikantissa kahteltiin, että johan on rahvas liikkeellä. Myyjältä(jolla ei muuten ollut hajuakaan miten solmioneulaa käytetään) kysyin, eikö teillä ole muita kuin alennustuotteita, ristus. Löytyi sentään mikroaaltouuni. Seuraavaksi palattiin 2000-luvun alkutunnelmiin ja käytiin Hobbarin myymälässä. Ostettiin notta ristus televiissio. Valitsin LED-ruudun LCD:n sijaan ku ajattelin että olenhan minä enemmän exiiimia kuin cum laude -miehiä. Nyt on sitten enemmän elektroniikkaa kuin avaruusaluksessa, perkele.
Kassa kysyi, löytyykö kanta-asiakkuutta. Jälkikäteen isä pohti, että olisi pitänyt varmaankin kysyä "ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN?" Seuraavaksi chauffeur vei meidät Mustaan Pekkaan. Koska pappa betaalasi safkat niin ostin tonnikalan ohella myös appelsiinimehua! Ja meidän suvussahan juodaan vain viien tähden mehuja.
Kotona ehdin vain pyörähtää, sillä seuraavaksi lähdin jatkamaan rötösteemapäivää salakuljetuksen ja laittoman hallussapidon merkeissä: hain Antilta litran jaakko danielsia satamasta. Otso oli hälytetty sairasvuoteestaan paikalle, annoin vaivanpalkaksi tölkin taikajuomaa. Kotona asentelin telkkaria ja huomasin seuranneeni Jallun jalanjälkiä: 1,5m antennikaapeli maksoi 4e ja 3m kaapeli 6e. Arvatkaa, rakkaat lukijat, kumman ostin ja oliko se riittävän pitkä?
Päätän tämän MADMEN-quoteen, jonka sain hetki sitten tekstiviestitse Jallulta: "He is one of those alcoholics who pretend to collect bottles."
~duuniville
Alkuviikko on taas hujahtanut ohi. Olen töistä tullessani jo kahdesti nukahtanut sporaan, pitäisi ehkä nukkua enemmän. Olen tosin aina herännyt ennen omaa pysäkkiä joten mitä turhia. Eilen sain paljon asioita aikaiseksi: olin yhteydessä kiinteistöyhtiöön ja saan puuttuvat avaimet. Oveenkin pitäisi ilmestyä oma sukunimi.
Päivällä oli jännät paikat toimistolla: paloittelusurmaaja kävi ostamassa samasta kaupasta hammasharjan(hienoa, että myös murhamiehet arvostavat hammashygieniaa) kuin mistä minä lounaani. Tai olisin ostanut jos olisin uskaltanut, menin sen sijaan paikalliseen intia/bangladesh-ravintolaan syömään hervottoman leikkeen. Hyvää ruokaa, avohoitopotilaita ja Rosarin henkilökuntaa kuulemma.
Menin kuudelta Käpylään. Kävin Shellillä kahvilla, henkilökunta tankkasi auton ja pesi ikkunat. Näinhän sen kuuluisi aina mennä eikä vain kampanjapäivinä. Pian tämä suosikkiasemanikin on historiaa ja koko Suomi on yhtä ABC-helvettiä. Missä Texacot, Essot ja muut kansainväliset pahuudet jotka ovat ah niin lähellä sydäntä?
Tarjousten perässä juostessa kävin faijan kanssa Tammiston uudessa Gigantissa teollisuusvakoilemassa CL:n piikkiin. Automatkalla haukuimme paskoja johtamiskulttuureja ja vertailimme eri mainoskampanjoita. Ottaen huomioon että jo viisi vuotta ollemme isäukon kanssa heitelleet vapaa-ajalla liikeideoita toisillemme ja lomamatkoilla pohtineet mainonnan eroja, ei liene mikään ihme, että käsitykseni hienosta arjesta on pukeutua pukuun joka päivä tehden pitkää päivää kansainvälisessä firmassa. Pitääpä postata kuva, jossa noin neljävuotiaana kannan isän salkkua vähintään 15 kokoa liian suurissa italialaisissa nahkakengissä faijan virnuillessa vierellä.
Kikantissa kahteltiin, että johan on rahvas liikkeellä. Myyjältä(jolla ei muuten ollut hajuakaan miten solmioneulaa käytetään) kysyin, eikö teillä ole muita kuin alennustuotteita, ristus. Löytyi sentään mikroaaltouuni. Seuraavaksi palattiin 2000-luvun alkutunnelmiin ja käytiin Hobbarin myymälässä. Ostettiin notta ristus televiissio. Valitsin LED-ruudun LCD:n sijaan ku ajattelin että olenhan minä enemmän exiiimia kuin cum laude -miehiä. Nyt on sitten enemmän elektroniikkaa kuin avaruusaluksessa, perkele.
Kassa kysyi, löytyykö kanta-asiakkuutta. Jälkikäteen isä pohti, että olisi pitänyt varmaankin kysyä "ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MINÄ OLEN?" Seuraavaksi chauffeur vei meidät Mustaan Pekkaan. Koska pappa betaalasi safkat niin ostin tonnikalan ohella myös appelsiinimehua! Ja meidän suvussahan juodaan vain viien tähden mehuja.
Kotona ehdin vain pyörähtää, sillä seuraavaksi lähdin jatkamaan rötösteemapäivää salakuljetuksen ja laittoman hallussapidon merkeissä: hain Antilta litran jaakko danielsia satamasta. Otso oli hälytetty sairasvuoteestaan paikalle, annoin vaivanpalkaksi tölkin taikajuomaa. Kotona asentelin telkkaria ja huomasin seuranneeni Jallun jalanjälkiä: 1,5m antennikaapeli maksoi 4e ja 3m kaapeli 6e. Arvatkaa, rakkaat lukijat, kumman ostin ja oliko se riittävän pitkä?
Päätän tämän MADMEN-quoteen, jonka sain hetki sitten tekstiviestitse Jallulta: "He is one of those alcoholics who pretend to collect bottles."
~duuniville
lauantai 11. kesäkuuta 2011
torstai 9. kesäkuuta 2011
Summertime
... and the livin' is easy.
Kesälomani alkoi lauantaina ja siitä lähtien elämä on ollut yhtä iloa. Lauantaina täytyi vielä heittää hyvästit kymmenen kuukauden menneelle tuskalle, ja sunnuntaina heräsin uutena ihmisenä. Koskaan ei sitä paskaa enää. Heinäkuussa puhaltavat uudet työtuulet, tervetuloa vain. Nyt kuitenkin vallitsee kesäkuu, tällä hetkellä hyvin tyyni kesäkuu - tuulta ei puhalla sieltä eikä täältä, kuumuus lämmittää mieltä ja sydäntä.
Huomenna lähden Ranskaan ja se jos jokin virkistää ja miellyttää. Pitkästä aikaa kauas pois, vieläpä lapsuusnostalgian pariin. Kuinkakohan moni asia on ehtinyt muuttua? Ouais, et j'ai tout oublié, bien sûr, kuinkas muuten.
Kesällä vaikka kärsisi mielellään. Kesä on elämän parasta aikaa ja aina sen ehtii talven aikana unohtaa!
Palailen luultavasti myös matkan aikana, jottette vallan minua unohda...
bisous, chillinki
Kesällä vaikka kärsisi mielellään. Kesä on elämän parasta aikaa ja aina sen ehtii talven aikana unohtaa!
Palailen luultavasti myös matkan aikana, jottette vallan minua unohda...
bisous, chillinki
Nunc est bibendum (=nyt on juotava), runoili Horatius Kleopatran kukistuttua
Hei vain, ystävät rakkaat ja kaikki muutkin hyväkkäät.
Tänään kävin yliopistolla vastaamassa latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden pääsykokeeseen. Lähes ahkerahkosta valmistautumisestani huolimatta en voi väittää sen sujuneen mainittavan mainiosti. En osannut kertoa juurikaan Rooman vuoden 146 eaa. jälkeen käymistä laajentumissodista. Puunilais- ja makedonialaissodista osasin kuitenkin hölistä mielestäni ihan kiitettävästi, ja toivon mitä hartaimmin selviytyväni yliopisto-opiskelijaksi. Turha muistella traumaattista koekokemusta tämän enempää, lopputuloksen saan joka tapauksessa tietää 19.7.
Eilen kävin Varustelekassa ostamassa italialaiset polvihousut, joita olen käyttänyt nyt kaksi päivää. Ne ovat mukavan irvokkaat, etenkin Marimekon siniraidallisiin polvisukkiin yhdistettynä. Mainio ostos, vaikka itse sanonkin.
Ahdistavan kokeen jälkeen on olo pitkästä aikaa mukavan seesteinen. Tekisi mieleni hautautua rötvään ja juoda lämmintä olutta, minkä varmasti lähipäivinä toistuvasti teenkin.
Tänään kävin yliopistolla vastaamassa latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden pääsykokeeseen. Lähes ahkerahkosta valmistautumisestani huolimatta en voi väittää sen sujuneen mainittavan mainiosti. En osannut kertoa juurikaan Rooman vuoden 146 eaa. jälkeen käymistä laajentumissodista. Puunilais- ja makedonialaissodista osasin kuitenkin hölistä mielestäni ihan kiitettävästi, ja toivon mitä hartaimmin selviytyväni yliopisto-opiskelijaksi. Turha muistella traumaattista koekokemusta tämän enempää, lopputuloksen saan joka tapauksessa tietää 19.7.
Eilen kävin Varustelekassa ostamassa italialaiset polvihousut, joita olen käyttänyt nyt kaksi päivää. Ne ovat mukavan irvokkaat, etenkin Marimekon siniraidallisiin polvisukkiin yhdistettynä. Mainio ostos, vaikka itse sanonkin.
Ahdistavan kokeen jälkeen on olo pitkästä aikaa mukavan seesteinen. Tekisi mieleni hautautua rötvään ja juoda lämmintä olutta, minkä varmasti lähipäivinä toistuvasti teenkin.
Itsehän en kuitenkaan katso televisiota saatika juo amerikkalaista kevytolutta.
~Rehis
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Topi Sorsakoski & Juden Agents
Eilen kävin urani ensimmäisellä kunnon työmatkalla. Neuvotteluista ja liikelounaasta ei nyt sinänsä ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa, mutta yksi työtehtävä oli ylitse muiden. Tehtäväkseni siunaantui koekäyttää Meritonin Spa-palveluita. Neuvostoliittolaiselta steroidiurheilijalta näyttänyt köriläs hieroi minut hengiltä. Olipa ihan vitun rentouttavaa kun 130kg painava kaveri repii päätä irti hartioista. Englantia saati suomea ei tietenkään osattu. Fun fun fun. Kovasta käsittelystä huolimatta voin silti suositella Tallinnan Grand Meritonia, tasoltaan kilpailee vakavissaan muiden eurooppalaisten laatuhotellien kanssa.
Vaikka matkalla ei päässytkään valitettavasti ostamaan viinaa sain esimieheltäni kuulla, että harkinnan jälkeen talon käytäntöä asumiskorvausten suhteen on muutettu, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tienaan nykyään päivässä 11x sen mitä tykkimies.
Tänään laskeskelin aamuja, vielä niistä aikamoisen kasan saa. Silti sadan alle painuttua tuntuu laskeminen hieman mielekkäämmältä; kympitkin loppuvat lopulta, toisin kuin satasia laskiessa. Innolla odotellen sitä viimeistä neliviikkoista kun joka ikisen aamun laskeminen tuntuu jo jossain. Mutta onhan siihen vielä aikaa. Lisäksi sain tänään taas taiottua itselleni yhden köllin varastoon, voisi yrittää saada Maxin mieliksi sen jussia edeltävälle perjantaille.
Töiden jälkeen kävin parturissa ja palasin vanhaan tuttuun lyhyeen lookiin, joka nyt lähes vuoden tauon jälkeen tuntuu taas mukavalta. Huomaa, että omasta inttipyrähdyksestä on kulunut aikaa. Kävellessäni Espaa peilailin itseäni näyteikkunasta ja totesin, ettei kukaan kerta kaikkiaan voisi pitää näppejään irti minusta, olenhan helvetin komea. Sillä samalla hetkellä nuori neito kiskaisi minua hihasta ja sanoi
kunnes totesin ettei minulla kerta kaikkiaan ole aikaa tälläiseen. Yhä shokissa tapahtuneesta, ostin Kariniemen broilerisuikaleita ja Olvin ykkösolutta. Voi voi.
~forza
Vaikka matkalla ei päässytkään valitettavasti ostamaan viinaa sain esimieheltäni kuulla, että harkinnan jälkeen talon käytäntöä asumiskorvausten suhteen on muutettu, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tienaan nykyään päivässä 11x sen mitä tykkimies.
Tänään laskeskelin aamuja, vielä niistä aikamoisen kasan saa. Silti sadan alle painuttua tuntuu laskeminen hieman mielekkäämmältä; kympitkin loppuvat lopulta, toisin kuin satasia laskiessa. Innolla odotellen sitä viimeistä neliviikkoista kun joka ikisen aamun laskeminen tuntuu jo jossain. Mutta onhan siihen vielä aikaa. Lisäksi sain tänään taas taiottua itselleni yhden köllin varastoon, voisi yrittää saada Maxin mieliksi sen jussia edeltävälle perjantaille.
Töiden jälkeen kävin parturissa ja palasin vanhaan tuttuun lyhyeen lookiin, joka nyt lähes vuoden tauon jälkeen tuntuu taas mukavalta. Huomaa, että omasta inttipyrähdyksestä on kulunut aikaa. Kävellessäni Espaa peilailin itseäni näyteikkunasta ja totesin, ettei kukaan kerta kaikkiaan voisi pitää näppejään irti minusta, olenhan helvetin komea. Sillä samalla hetkellä nuori neito kiskaisi minua hihasta ja sanoi
"hei sori, mun pitäis kysyy sult yhtä juttuu :3 "
"no? "
"*laittaen käden harteilleni* se on tosi tärkeetä :33 "
"no mitä? "
"ootko koskaan kuullu Raamatussa äiti Jerusalemista? "
Olin vaiti muutaman sekunnin häkeltyneenä tästä pommista, ilmeeni oli varmaankin tasoa
kunnes totesin ettei minulla kerta kaikkiaan ole aikaa tälläiseen. Yhä shokissa tapahtuneesta, ostin Kariniemen broilerisuikaleita ja Olvin ykkösolutta. Voi voi.
~forza
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Pitkä kuuma kesä ja tarkoituksena olisi elää se
Buenos dias señores.
Olemme saaneet palautetta hitaasta päivitystahdista. Päivitellään sitten perkele.
Jos, rakas lukijamme, et vielä tiedä, asun nykyään Skattalla. Elämäni on kermavaahtoa, joskin Norma T-N asuu nurkan takana. MITTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!1
Ikkunasta aukeaa silti awesome näkymä ja kerma valuu katosta. Keskiviikkona oli muuttobilé, jolloin rakkaat ystäväni auttoivat kantamaan roinaa, danke söööööön. Nyt kamat alkaa olla paikoillaan ja mesta tuntua hotellihuoneen sijaan kodilta. Hiljaa hyvä tulee.
Elokuvia olen viimeaikoina katsonut lukuisia. Hangover pt II:stä(paska) Von Trierin tuoreimpaan(vallan kelpo) on tullut kaikkea nähtyä. Rahaakin moisessa palaa - on se rankkaa tämä aikuisen elämä(missä sijoittajain vastuu?)
Tänään loppui koulu monella. Olin Kristan lakkiaisissa, oli vallan hauskaa. Hienointa tässä illassa oli vanhain ystäväin tapaaminen. Vaikka PJ palaakin kehiin vasta 17.6. saatiin tänään esimakua. Hitto vie, on kaikki niin kuin ennenkin.
Lehtisaaressa juotiin shampanjaa(-nger-päätteistä) sekä siemailtiin hollantilaista gustusviinaa. Kyllähän se päähän nousi. Lehvän terracelta kipitettiin Chapeen, sieltä Skattan palatsiin juomaan Cherryä. Kirsikka maistui ja Hjalmar siunasi kodin. Söimme pikkusuolaista ja Jallu visioi miten vaimokandidaatti pääsisi lueskelemaan selällään Saksan sotaretkistä. Hetki oli mitä hauskin ja kaiken kaikkiaan sydäntä lämmittävä. Hehkulamppu kuitenkin riisti hengen itseltään.
Katajanokalta suunnattiin parin mutkan kautta Smögen luukkuun merikadulla, sekin vallan kermainen. Raivo_muumittarien feidattua jatkoimme sykkipossella seisoskelemaan Mollyn jonoon. Sieltä suuntasin saatanallisen jahkailun jälkeen kassulle, jossa onnetar suosi. Ensin sain hankala asiakkaana smoky martinin seiskalla ja sitten voitin rullassa. Nicke nettosi Betty the Jetti -pelissä ja Otso Star Wars -pelissä. Onnea tämän viikon voittajille. Muiden lähtiessä jatkoimme Otson kanssa kuin parhaatkin high rollerit suoraan stadin ykkösmestaan eli Amarilloon. Siellä Epun kanssa pelasimme taas rullaa ja itse kukin voitti kermaisilla kertoimilla. Hauskuutta & hupia. Kävelin kotiin Aleksia ja tyyntä vettä katsellesani pohdin, että onhan tässä käyny ihan kermainen pulla ja hyviä päätöksiä tullut tehtyä pitkin matkaa.
~forza
Olemme saaneet palautetta hitaasta päivitystahdista. Päivitellään sitten perkele.
Jos, rakas lukijamme, et vielä tiedä, asun nykyään Skattalla. Elämäni on kermavaahtoa, joskin Norma T-N asuu nurkan takana. MITTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!1
Ikkunasta aukeaa silti awesome näkymä ja kerma valuu katosta. Keskiviikkona oli muuttobilé, jolloin rakkaat ystäväni auttoivat kantamaan roinaa, danke söööööön. Nyt kamat alkaa olla paikoillaan ja mesta tuntua hotellihuoneen sijaan kodilta. Hiljaa hyvä tulee.
Elokuvia olen viimeaikoina katsonut lukuisia. Hangover pt II:stä(paska) Von Trierin tuoreimpaan(vallan kelpo) on tullut kaikkea nähtyä. Rahaakin moisessa palaa - on se rankkaa tämä aikuisen elämä(missä sijoittajain vastuu?)
Tänään loppui koulu monella. Olin Kristan lakkiaisissa, oli vallan hauskaa. Hienointa tässä illassa oli vanhain ystäväin tapaaminen. Vaikka PJ palaakin kehiin vasta 17.6. saatiin tänään esimakua. Hitto vie, on kaikki niin kuin ennenkin.
Lehtisaaressa juotiin shampanjaa(-nger-päätteistä) sekä siemailtiin hollantilaista gustusviinaa. Kyllähän se päähän nousi. Lehvän terracelta kipitettiin Chapeen, sieltä Skattan palatsiin juomaan Cherryä. Kirsikka maistui ja Hjalmar siunasi kodin. Söimme pikkusuolaista ja Jallu visioi miten vaimokandidaatti pääsisi lueskelemaan selällään Saksan sotaretkistä. Hetki oli mitä hauskin ja kaiken kaikkiaan sydäntä lämmittävä. Hehkulamppu kuitenkin riisti hengen itseltään.
Katajanokalta suunnattiin parin mutkan kautta Smögen luukkuun merikadulla, sekin vallan kermainen. Raivo_muumittarien feidattua jatkoimme sykkipossella seisoskelemaan Mollyn jonoon. Sieltä suuntasin saatanallisen jahkailun jälkeen kassulle, jossa onnetar suosi. Ensin sain hankala asiakkaana smoky martinin seiskalla ja sitten voitin rullassa. Nicke nettosi Betty the Jetti -pelissä ja Otso Star Wars -pelissä. Onnea tämän viikon voittajille. Muiden lähtiessä jatkoimme Otson kanssa kuin parhaatkin high rollerit suoraan stadin ykkösmestaan eli Amarilloon. Siellä Epun kanssa pelasimme taas rullaa ja itse kukin voitti kermaisilla kertoimilla. Hauskuutta & hupia. Kävelin kotiin Aleksia ja tyyntä vettä katsellesani pohdin, että onhan tässä käyny ihan kermainen pulla ja hyviä päätöksiä tullut tehtyä pitkin matkaa.
~forza
lauantai 28. toukokuuta 2011
70-luvun top 5
Koska olen niin lussu, etten pysty laittamaan 70-luvun (joka oli muuten ilmeisesti aivan mahtava vuosikymmen. Synnyin niiiiin väärälle vuosikymmenelle joka tapauksessa, samperi) parhaita elokuvia edes top 20 -listaan koska a) niitä on niin paljon ja b) kaikki ne hyvät ovat niin hyviä että joka sijalla olisi kymmenen leffaa jaetulla sijalla, teen sen sijaan 1970-luvun top 5 albumit -listan. Albumi, siis CD, siis jonkinlainen jonkinlaisella levyllä (tai ihan sama, vaikka omakustannekasetilla) julkaistu kokonaisuus yhdeltä artistilta / yhtyeeltä (maailman paras soundtrack, American Graffiti ei siis pääse listalle koska artisteja on aivan liikaa). Lisäksi koska osa suosikeistani vaihtuu aina välillä, nämä ovat vain ja ainoastaan omat, henkilökohtaiset, tämänhetkiset suosikkini.
Jotta jännitys säilyisi, mennään vitosesta ykköseen, koska kukaan ei muutenkaan varmaan ikinä arvaa mikä ykkösenä on...
5. Electric Light Orchestra: Out Of The Blue (1977)
ELO, joka on yksi suurimmista bändisuosikeistani, on tehnyt monta loistokasta albumia, joista suosikkinani keikkuu tällä hetkellä kuitenkin Out Of The Blue ihan vaan siksi, koska se sisältää niin monta täydellistä biisiä. Siis täydellistä, hear that, Jeff Lynne? Esimerkkeinä Mr Blue Sky ja Wild West Hero.
4. The Eagles: Hotel California (1976)
Tämä erityisesti siitä syystä, että aina kuullessani jotain biisiä tältä levyltä, se tuo mieleeni lapsuuden kesät mökillämme Nauvossa. Kun vihdoinkin opin käyttämään itse vinyylisoitinta ja kuuntelimme Hotel Californian ihan puhki. Parhaat biisit: Hotel California ja Life In The Fast Lane.
3. Joni Mitchell: Blue (1971)
Tällä levyllä tärkeintä on fiilis, joka on loistava. Lisäksi lisämahtavuutta tuovat loistokkaan kekseliäät lyriikat ja ihanat, yksinkertaiset sovitukset. Suosikkibiisini Carey ja All I Want.
2. Queen: A Night At The Opera (1975)
Kaikkien aikojen suosikkiyhtyeeni Queen oli tietysti parhaimmillaan juuri 70-luvulla (anteeksi kaikki te jotka pidätte enemmän kasari-Queenista). A Night At The Opera on aivan täydellinen kokonaisuus, ja stemmalaulun eeppisenä fanina olen tätä levyä kuunnellessani koko ajan ihan sanaton. Tällä levyllä (ja koko bändin kaikilla levyillä, itse asiassa) on pelkästään hyviä biisejä, joista parhaat ovat ainakin juuri nyt The Prophet's Song ja Seaside Rendezvous.
1. Fleetwood Mac: Rumours (1977)
Joo, tätä on paha sanoin kuvailla. Rumours saattaa olla paitsi 70-luvun myös kaikkien aikojen parhaat albumit -listallani. En tiedä kuinka paljon huumeita tätä tehdessä on vedetty, mutta ainakin taiteellinen tuotos on ollut pelkästään positiivista. Jokainen biisi on loistava, mutta parhaat ovat Go Your Own Way, You Make Loving Fun ja Songbird.
Ensi lauantaina aion muuten laulaa Fleetwood Macia, kun työt loppuvat. Ja biisihän on sitten tietysti Never Going Back Again.
t. killinki (kukapa olisi arvannut?)
PS. Tiesinhän mä, että joku supertärkeä unohtui. No, jos nyt tekisin uudestaan niin ELOn tiputtaisi listalta tietysti The Clashin London Calling (1979).
Jotta jännitys säilyisi, mennään vitosesta ykköseen, koska kukaan ei muutenkaan varmaan ikinä arvaa mikä ykkösenä on...
5. Electric Light Orchestra: Out Of The Blue (1977)
ELO, joka on yksi suurimmista bändisuosikeistani, on tehnyt monta loistokasta albumia, joista suosikkinani keikkuu tällä hetkellä kuitenkin Out Of The Blue ihan vaan siksi, koska se sisältää niin monta täydellistä biisiä. Siis täydellistä, hear that, Jeff Lynne? Esimerkkeinä Mr Blue Sky ja Wild West Hero.
4. The Eagles: Hotel California (1976)
Tämä erityisesti siitä syystä, että aina kuullessani jotain biisiä tältä levyltä, se tuo mieleeni lapsuuden kesät mökillämme Nauvossa. Kun vihdoinkin opin käyttämään itse vinyylisoitinta ja kuuntelimme Hotel Californian ihan puhki. Parhaat biisit: Hotel California ja Life In The Fast Lane.
3. Joni Mitchell: Blue (1971)
Tällä levyllä tärkeintä on fiilis, joka on loistava. Lisäksi lisämahtavuutta tuovat loistokkaan kekseliäät lyriikat ja ihanat, yksinkertaiset sovitukset. Suosikkibiisini Carey ja All I Want.
2. Queen: A Night At The Opera (1975)
Kaikkien aikojen suosikkiyhtyeeni Queen oli tietysti parhaimmillaan juuri 70-luvulla (anteeksi kaikki te jotka pidätte enemmän kasari-Queenista). A Night At The Opera on aivan täydellinen kokonaisuus, ja stemmalaulun eeppisenä fanina olen tätä levyä kuunnellessani koko ajan ihan sanaton. Tällä levyllä (ja koko bändin kaikilla levyillä, itse asiassa) on pelkästään hyviä biisejä, joista parhaat ovat ainakin juuri nyt The Prophet's Song ja Seaside Rendezvous.
1. Fleetwood Mac: Rumours (1977)
Joo, tätä on paha sanoin kuvailla. Rumours saattaa olla paitsi 70-luvun myös kaikkien aikojen parhaat albumit -listallani. En tiedä kuinka paljon huumeita tätä tehdessä on vedetty, mutta ainakin taiteellinen tuotos on ollut pelkästään positiivista. Jokainen biisi on loistava, mutta parhaat ovat Go Your Own Way, You Make Loving Fun ja Songbird.
Ensi lauantaina aion muuten laulaa Fleetwood Macia, kun työt loppuvat. Ja biisihän on sitten tietysti Never Going Back Again.
PS. Tiesinhän mä, että joku supertärkeä unohtui. No, jos nyt tekisin uudestaan niin ELOn tiputtaisi listalta tietysti The Clashin London Calling (1979).
perjantai 27. toukokuuta 2011
Friday
Hei kaikki!
Tänään sain erittäin eeppisesti töitä eräästä paikasta. Upeaa! En siis kuolekaan kesällä nälkään, kuten aiemmin luulin. Mikä onni ja autuus saada rahaa, kerrankin! Vanha työni (tj 4) on nimittäin melko alipalkattua.
Tänään siis istutaan meillä vaihteeksi ringissä tuijottamassa televisiota. Forza ja Reharek ovat käyneet vuokraamassa Rosemary's Babyn, jota alamme kohta varmaan tuijottaa, kunhan Maxonen tulee paikalle (hän on muuten tätä nykyä myös työtoverini).
Joo ja televisiosta alkaa juuri nyt Forrest Gump, joka ihan oikeasti tulee televisiosta kerran viikossa...
t. killinki_
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Muutama maailman paras quote
Kuten kaikki varmaan jo tietävätkin, pidän elokuvista erittäin paljon ja olenkin nörtteillyt niiden parissa melko valtaisan osan elämästäni. Hyvät elokuvat ovat parasta mitä tiedän.
Pidän myös leffaquoteista. Tässä muutama suuri ja ikuinen suosikkini (kontekstista irroitettuina kuulostavat tietysti typeriltä, mutta minkäs teet kun fiilistelyfiilis iskee):
"Fat, drunk and stupid is no way to go through life, son." - Rehtori Wormer, National Lampoon's Animal House
"Oh, what I wouldn't give to be spat at in the face. I sometimes hang awake at night dreaming of being spat at in the face."- Randomvanki, Life of Brian
"Don't die, I'll get you water. Stay there. Don't move, I'll get you water. Don't die until later."- Tuco, The Good, The Bad And The Ugly
"Welly, welly, welly, welly, welly, welly, well. To what do I owe the extreme pleasure of this surprising visit?" - Alex, A Clockwork Orange
"Does the word 'retarded' mean anything to you?" - Gordie, Stand By Me
"You're so ugly you could be a modern art masterpiece." - Sergeant Hartman, Full Metal Jacket
Poliisiukkeli: "License, lady?"
Maude: "I don't have one. I don't believe in them." - Harold and Maude
"Pardon me, sir, but I lost my I.D. in... in a flood and I'd like to get some Old Harper, hard stuff. Would you mind buying a bottle for me?" - Terry, American Graffiti
"The Irish are the blacks of Europe. And Dubliners are the blacks of Ireland. And the Northside Dubliners are the blacks of Dublin. So say it once and say it loud, I'm black and I'm proud." - Jimmy Rabbitte, The Commitments
Billyn isä: "Listen, have you noticed anything weird about our Billy lately?"
Tony: "What are you after like, a list?" - Billy Elliot
"Why don't you try sticking your head up your ass? See if it fits." - Tony Montana, Scarface
"English, motherfucker! Do-you-speak-it?" - Jules Winnfield, Pulp Fiction
Nyt saa riittää tältä erää, vaikka näitä olisikin kyllä lisää vaikka millä mitalla.
killinki
PS. Onnea Terrence Malickille (jonka elokuvia rakastan sydämeni pohjasta) siitä hyvästä, että Cannesissa tuli voitto kotiin. Terrence, you are the best! Kiitos myös siitä, että uusimman leffasi ja sitä edeltävän The New Worldin välissä ehti kulua vain kuusi vuotta.
Pidän myös leffaquoteista. Tässä muutama suuri ja ikuinen suosikkini (kontekstista irroitettuina kuulostavat tietysti typeriltä, mutta minkäs teet kun fiilistelyfiilis iskee):
"Fat, drunk and stupid is no way to go through life, son." - Rehtori Wormer, National Lampoon's Animal House
"Oh, what I wouldn't give to be spat at in the face. I sometimes hang awake at night dreaming of being spat at in the face."- Randomvanki, Life of Brian
"Don't die, I'll get you water. Stay there. Don't move, I'll get you water. Don't die until later."- Tuco, The Good, The Bad And The Ugly
"Welly, welly, welly, welly, welly, welly, well. To what do I owe the extreme pleasure of this surprising visit?" - Alex, A Clockwork Orange
"Does the word 'retarded' mean anything to you?" - Gordie, Stand By Me
"You're so ugly you could be a modern art masterpiece." - Sergeant Hartman, Full Metal Jacket
Poliisiukkeli: "License, lady?"
Maude: "I don't have one. I don't believe in them." - Harold and Maude
"Pardon me, sir, but I lost my I.D. in... in a flood and I'd like to get some Old Harper, hard stuff. Would you mind buying a bottle for me?" - Terry, American Graffiti
"The Irish are the blacks of Europe. And Dubliners are the blacks of Ireland. And the Northside Dubliners are the blacks of Dublin. So say it once and say it loud, I'm black and I'm proud." - Jimmy Rabbitte, The Commitments
Billyn isä: "Listen, have you noticed anything weird about our Billy lately?"
Tony: "What are you after like, a list?" - Billy Elliot
"Why don't you try sticking your head up your ass? See if it fits." - Tony Montana, Scarface
"English, motherfucker! Do-you-speak-it?" - Jules Winnfield, Pulp Fiction
Nyt saa riittää tältä erää, vaikka näitä olisikin kyllä lisää vaikka millä mitalla.
killinki
PS. Onnea Terrence Malickille (jonka elokuvia rakastan sydämeni pohjasta) siitä hyvästä, että Cannesissa tuli voitto kotiin. Terrence, you are the best! Kiitos myös siitä, että uusimman leffasi ja sitä edeltävän The New Worldin välissä ehti kulua vain kuusi vuotta.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Mursuja ja posteljooneja
On ollut ihan muikeaa tässä hetkisen.
Olen hakannut kallooni mielettömiä määriä yksiä jos toisiakin englannin kieleen liittyviä asioita, sääntöjä, termejä ja muuta paskaa, ja eipähän ainakaan lähihetkinä tarvitse enää ajatella koko asiaa, sillä tänään pääsykoe oli ja meni. HUUUUU.
Itse asiassa, päivän fiilikset voikin aika sympaattisesti tiivistää tähän ytimekkääseen #möystiavautumiseen, joka screw uppaa layouttia:
[17:55] killinki RAARAAA A A A AAA
Olen hakannut kallooni mielettömiä määriä yksiä jos toisiakin englannin kieleen liittyviä asioita, sääntöjä, termejä ja muuta paskaa, ja eipähän ainakaan lähihetkinä tarvitse enää ajatella koko asiaa, sillä tänään pääsykoe oli ja meni. HUUUUU.
Itse asiassa, päivän fiilikset voikin aika sympaattisesti tiivistää tähän ytimekkääseen #möystiavautumiseen, joka screw uppaa layouttia:
[17:55] killinki RAARAAA A A A AAA
[17:55] Reharek raivomuumi?
[17:56] killinki ei toki
[17:56] killinki olen erittäin onnellinen_muumi
[17:56] killinki pääsykokeet ja kaksi onnistuneesti sluibattua työpäivää takanapäin!
[17:56] killinki enää 7 paskapäivää ja elämänlaatu paranee kohisten
[17:56] mutsis_ osta uus kone
[17:57] killinki lisäksi: perjantaina työhaastattelu kera pekka p:n ym kumppaneiden
[17:57] Reharek huuuu
[17:58] killinki lisäksi mulla on kaljaa
[17:59] forza uu miten koe meni
[17:59] Reharek mullaki 7
[18:00] killinki uu koe meni mun mielestä oikeestaan aika hyvin
[18:01] killinki sielt lähti porukka tunnin jälkeen, ja mä olin siinä vaiheessa saanu tehtyä 2/13 sivua koska avauduin niin antaumuksella ja kelasin oikeesti jotai lauserakenteita ._.
[18:01] killinki lisäksi: OSASIN VASTATA JOKA KOHTAAN.
[18:01] killinki osasin tasaisen hyvin, joten nyt pitää vaan toivoa että kaikki ne 599 muuta osas huonommin.
[18:02] killinki ehkä se riittää jos vaan 500 osas huonommin.
[18:02] killinki tarjoon kaikille halvan kaljan jos pääsen sisään
[18:03] killinki kaikille jotka nyt ovat möystissä, that is
[18:03] killinki villeä ei lasketa kahteen kertaan vaikka täällä onki kaks villeä
Terveisin killinki
PS. Olen ihan totta niin iloinen että mua naurattaa ihan sairaasti. PARASTA.
PPS. 198 / 205.
PPS. 198 / 205.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)