-.-

Tänään askartelin helmistä avaimenperän. Siitä tuli ihan kauhean ruma, mutta minkäs teet. Laitoin sen silti avaimiini, kun ei kerran muutakaan avaimenperää ole.

Tällä hetkellä olen kamalan väsynyt, eikä mikään unimäärä yksinkertaisesti tunnu riittävän. Nukun joka yö 9-10 tuntia, plus mahdollisuuksien mukaan 1-4h päiväunet. Ja edelleen väsyttää. Ehkä mulla on narkolepsia. En kuitenkaan toistaiseksi ainakaan nukahtele esim. kesken lauseen. Tätä on jatkunut ehkä kaksi kuukautta, mutta toisaalta, isoäitini kärsii pahasta unettomuudesta - jos olisin erittäin taikauskoinen, voisin vaikka luulla nukkuvani nyt pois isoäitini univelkoja hänen puolestaan. Mummia ei nimittäin kuulemma väsytä.

Joka tapauksessa, työpäiviä on jäljellä enää 20. Viikonloppuna oli ensimmäinen kerta kun elämässäni oikeasti itkin ilosta. Tänä aamuna myös oksensin ilosta kun laskin taas päiviä kesälomaan (kuulostaa ehkä ikävältä, mutta oikeasti tuli vain niin kujainen olo kun tajusi että tämä loppuu, että alkoi oksettaa). Kun tämä paska loppuu, voin kuolla tai jatkaa elämääni onnellisena. Ja sitten työnhakuun syksyä varten! Jostain kumman syystä ajatuskin ahdistaa. Toukokuu 2010 - kesäkuu 2011 on toden totta tähänastisen elämäni ehdottomasti traumatisoivinta aikaa. Joissakin asioissa olen varsin herkkä, mutta perinteisesti olen kestänyt erinäistä stressiä ja ahdistusta (tietenkin verrattuna muiden tuskaan minimaalista, kuten aina) varsin hyvin. Valitettavasti minusta tuntuu että tämä edellinen vuosi on tehnyt minusta paitsi sairaalloisen stressaantuneen, väsyneen ja lyhytpinnaisen, myös erittäin pessimistisen. Ennen ainakin pyrin aina olemaan (mahdollisuuksien mukaan) positiivinen, nyt siinäkään ei enää tunnu olevan mitään mieltä. Suurimman osan ajasta yksinkertaisesti vain vituttaa. Olen suunnilleen joulukuusta lähtien uskotellut itselleni että kaikki paska loppuu kesäkuun alussa, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelen, niin kaikki ikävä alkoi jo toukokuussa, kun taas työt, joita tähän asti olen syyttänyt kaikesta paskasta elämässäni, alkoivat vasta elokuussa. Joo, en tiedä mitä on tapahtunut. En jaksa oikein tehdä mitään. Lisäksi minä en edes saisi valittaa, koska muilla on aina vaikeampaa.

killinki

Ps. ARGH ärsyttää kun pitää tehdä jotain töiden jälkeen. Ei pääse heti nukkumaan.